TEHO Plus -hankkeen ja Maaseutuverkoston tiedotuskierros 6.6.2014 Hämeenlinnassa

Päivän aiheena oli "Ympäristöosaaminen maatilan toiminnan vahvuutena"

Päivän aloitti Silva Wilander TEHO Plus -hankkeesta aiheenaan "Mitä maatalouden ympäristöhoito on". Aluksi käytiin läpi yleisellä tasolla suomalaista monimuotoisuutta. Suomena maa-alasta alle 7 prosenttia on peltoa, mutta maatalouden kerrannaisvaikutukset niin elinkeinoihin kuin luonnon monimuotoisuuteen on prosenttiosuuttaan suurempi.  Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tarvitaankin sekä luonnonsuojelua että luonnonhoitoa. Maatilatasolla monimuotoisuus tarkoittaa viljelykasvien ja kotieläinten sisäistä monimuotoisuutta, ekosysteemin monimuotoisuutta ja viljely- ja metsämaiseman alueellista monimuotoisuutta. Maatalousympäristön lajien osuus kaikista uhanalaisista lajeista on 17,8 %. Joka tilalta löytyy luonnohoitokohteita! Luonnonhoito ei aina vaadi isoja investointeja ja resursseja. Luonnonhoidon motto voisikin olla "hallittu hoitamattomuus". Tärkeitä luonnohoitokohteita maatiloilla ovat esimerkiksi pientareet ja suojakaistat, metsälaitumet, kosteikot ja reunavyöhykkeet eli vaihettumisvyöhykkeet. Luonnohoito tarjoaa myös mahdollisuuksia maaseutuyrittäjälle esimerkiksi maisemaurakoinnissa, koneurakoinnissa, energiapuussa, pölyttäjäpalveluissa, matkailussa ja peltodiileissä.

Seuraavaksi puheenvuoron käytti Minna Kolari Hämeen ELY-keskuksesta aiheenaan "Ympäristökorvaukset, luomu ja muut ympäristöä edistävät toimenpiteet". Aluksi käytiin läpi maaseutuohjelman tavoitteita. Tämän jälkeen pureuduttiin siihen, mitä erityistarpeita ympäristöpuolella on, kuten osaamisen ja yhteistyön lisääminen, typpi- ja fosforikuormituksen vähentäminen, ravinteiden kierrättämisen edistäminen, monimuotoisuuden edistäminen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen. Maaseutuohjelmassa edistetään ympäristöasioita esimerkiksi koulutuksella, tiedonvälityksellä, neuvonnalla, investoinneilla, tila- ja yritystoiminnan kehittämisellä (esim. lannan tuotteistamisen kehittäminen, ympäristöyrittäjyys), luonnonmukaisella tuotannolla,  ympäristökorvauksilla (ympäristösitoumukset ja -sopimukset), luonnonhaittakorvauksilla, maaseudun palvelujen ja kylien kehittämisellä (luontoreitistöt, maisemanhoitosuunnitelmat) ja yhteistyöllä. Lisäksi käytiin läpi uutta nitraattiasetusta, jonka tavoitteena on vähentää maatalouslähteistä peräisin olevien nitraattien suoraan tai välillisesti aiheuttamaa vesien pilaantumista ja estää vastaisuudessa tällainen pilaantuminen. Asetusta sovelletaan maa- ja puutarhatalouden harjoittamisessa koko maassa. Lisäksi asetusta sovelletaan lantaan ja sen käsittelyyn.

Kolmannen puheenvuoron piti Maria Härkönen Maaseutuverkostosta aiheenaan "Ajankohtaista Maaseutuverkostosta kesäkuu 2014". Maaseutuverkosto viestii, kouluttaa, kerää ja levittää hyviä käytäntöjä sekä edistää kansainvälistymistä ja yhteistyötä. Maaseutuverkosto lähettää Maaseudun mahtavimman Kauppa-auton kiertämään Suomea kesällä 2014. Yleisö nosti esille, että Häme oli kauppa-auton kierroksella huomioitu huonosti. Lisäksi Maaseutuverkostolla on Leader-toimintaa, Parhaat käytännöt -kilpailu, maaseutugaala ja alueellisia innovaatioleirejä. Syksyllä 2014 tehdään aluekierroksia "Yhteistyöllä menestystä 2014", joissa yhteistyössä toimivat Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, maaseutuverkostoyksikkö ja Maa- ja metsätalousministeriö.

Eniten keskustelua synnytti viljelijäpuheenvuoro, jonka käytti Marja Ukkola. Ukkolan otsikkona oli "Ympäristötoimista tilalle hyötyä". Ukkolan tilalla on viljelty 30 vuotta ja luomutuotantoa tilalla on ollut vuodesta 2000 lähtien. Fosforin huuhtouman kannalta olennaista Ukkolan mukaan on eroosion vähentäminen. Maanrakenne ja maa onkin maanviljelijän tärkein tuotantoelementti. Ukkolan oma tila tekee aktiivista yhteistyötä naapurin sonnitilan kanssa muun muassa lannan ja oljen saralla. Puheessa nousi esille myös aluskasvit ja kerääjäkasvit.Ukkola kertoi mielenkiintoisesta tapauksesta heidän omalla tilallaan, kun he käyttivät syysrypsiä kerääjäkasvina, mutta loppujen lopuksi heinäkuun lopussa viljelty syysrypsi ei kuitenkaan käynyt kerääjäkasviksi, joten he saivat sanktiota tästä toiminnasta. Tuo tilanne oli hyvä esimerkki siitä, kuinka byrokratia hankaloittaa viljelijöiden elämää. Tilalla on käytössä humusta lisäämässä ja typpeä keräämässä puukuitu, jonka kustannukset ovat alhaiset. Puukuidun levittämiseen ei tarvita erikoiskalustoa ja sen vaikutus kestää useampia vuosia. Tilalla oli rakennettu myös laskeutusallas, mutta Ukkola kyseenalaisti sen, että onko laskeutusaltaan rakennus järkevää koska teho suhteutettuna kustannuksiin on melko alhainen. Pienempiin ojiin tehokkaita ovat myös olkipaalit ja erittäin tehokas vaihtoehto on fosforisieppari, jonka kustannuksetkin ovat tehoon nähden alhaiset. Lopuksi Ukkola korosti sitä, että myönteinen koulutus, oikea tiedotus ja neuvonta ovat tärkeitä viljelijöille, koska byroktratian lisääntyessä yhä useampi uupuu ja lopettaa viljelyn kokonaan.

"Maatalouden ympäristötoimenpiteiden vaikutusten arviointi ja kustannustehokkuus" otsikolla puheenvuoronsa piti Turo Hjerppe Suomen Ympäristökeskuksesta. Vesienhoidon kannalta tärkeää on tietää, mistä vesistönkuormitus on peräisin ja kuinka suurta kuormitus on, mikä eri on toimenpiteiden vaikutus kuormitukseen ja millä toimenpiteillä voidaan vähentää kuormitusta kustannustehokkaimmin. SYKE on kehittänyt viljelyalueiden valumavesien hallintamalli VIHMAn. Kustannustehokkaita peltojen ollessa tasaisia/kovia on ravinnetaseen hallinta ja kosteikot. Peltojen ollessa kaltevia, kustannustehokkaita ovat talviaikainen kasvipeitteisyys, nurmet ja suojavyöhykkeet. Tässä on kuitenkin otettu kantaa pelkästään fosforikuormitukseen.

Seuraavaksi Aino Launto-Tiuttu TEHO Plus -hankkeesta kertoi hankkeen asioista otsikolla "Ympäristönhoitoa edistävä neuvonta". Neuvonnasta oli saatu pääasiassa positiivista palautetta TEHO-tiloilta ja 70 % viljeiljöistä oli suorittanut vuonna 2013 suositellut toimenpiteet. Kattavasti materiaalia viljelijöille ja neuvojille löytyy hankkeen kotisivuilta www.ymparisto.fi/tehoplus, esimerkkinä jaloittelutarhaopas.

Kaksi viimeistä esitystä jouduttiin käymään läpi lyhyesti, koska mielenkiintoisesta päivästä alkoi loppumaan tunnit kesken. Toiseksi viimeisessä esityksessä Jari Keränen ProAgria Etelä-Suomesta kävi lyhyesti läpi yhteenvetoa syys-marraskuussa 2013 tehdyistä tilakäynneistä Vesijärven valuma-alueen lounaiskolkassa. Viimeisen puheenvuoron käytti Suvi Mäkelä Vanajavesikeskuksesta. Vanajavesikeskus ei tee pelkkää vesiensuojelua vaan se puolustaa myös muita arvoja. Vanajavesikeskus hankkii tietoa vesistöstä, suunnittelee vesistönkunnostustoimenpiteitä, toteuttaa vesistönkunnostustoimenpiteitä, seuraa kunnostusten vaikutuksia, osallistuu muiden hankkeisiin asiantuntijana ja/tai rahoittajana ja tiedottaa kaikista edellä mainituista.

Päivän aikana käytiin kattavasti läpi ympäristöasioita mielenkiintoisista näkökulmista.

Maaseudun tiedetreffit 3.6.2014 Asiaa ympäristöstä

Janne Heikkinen, TEHO Plus -hanke

Ympäristöneuvonnan malli:

• ensimmäinen tilakäynti
• syventävä tilakäynti
• seurantakäynti

Viljelijä itse valitsee neuvojan

Kerääjäkasvikokeilu

Höytyjä: vähentää rikkakasveja, alentaa tautipainetta, aluskasvi ei vaikuta pääkasvin satoon, suotuisa vaikutus maan rakenteeseen, tasaa maan kosteutta

Haittoja: jotkin kerääjäkasvit saattavat ehtiä tuottamaan itämiskykyistä siementä, runsas apilakasvusto pitää kasvuston kosteana -> tautipaine kasvaa, läpi kasvanut raiheinä voi alentaa viljasadon laatua

Riitta Savikko, MTT, Ilmastonmuutos ja maaseutu ILMASE

Lämpimämpää, märempää ja rankempaa
Toisaalta monipuolistaminen mahdollistuu ja kasvukausi pitenee, mutta taudit lisääntyvät

Suomessa maatalous tuottaa 9% kasvihuonepäästöistä

Ilmastonmuutosta pitää hillitä, mutta siihen pitää myös sopeutua ja varautua.

Sopeutuminen ja varautuminen ei vaadi välttämättä suuri investointeja, vaan parannuskeinot voivat liittyä maan kasvukuntoon ja ympäristön monimuotoisuuteen

Muutoksiin varautuminen vaatii pitkäjänteistä suunnittelua


Raija Räikkönen, MTT, Foodspill 2 Alkutuotannon sivuvirrat ja ruokahävikki

Mukana vehnä, peruna, jäävuorisalaatti, mansikka, maito, naudanliha ja sianliha -> alkutuotannon kokonaisvolyymista n. 60%

Sivuvirta = Elintarvikkeeksi tarkoitettu tuotannon osa, mikä ei päädy alkuperäiseen tarkoitukseen eli elintarvikkeeksi
Sivuvirta, jako laatuperusteella  = hyödynnetty (syömäkelpoinen), hyödyntämätön (syömäkelvoton)

Sivuvirrat eivät olleet kovin suuria, korkein perunalla kuorien takia. Jäävuorisalaatin sivuvirta oli melko pieni.

Sivuvirtausten jaottelu ei vielä ollut täysin selkeä


Ilpo Pölönen, HAMK, Case Minkinlanta

HAMK Lepaan yksikön kasvihuoneessa koe, jossa tutkittiin minkin vesivirtsan ja minkin lietelannan kuivajakeen soveltuvuutta lannoitteeksi

Vanhaan sikalaan tai kanalaan saadaan helpohkosti rakennettua järjestelmä, jolla saadaan kerättyä minkin jätökset talteen

Minkin vesivirtsa ja lietenlanta tarvitsevat jatkokäsittelyä, jotta ne kelpaisivat sellaisenaan kasvihuonelannoitteiksi
-> maitohappolisäyksellä saatiin vesivirtsan vapaa ammoniakki sitoutumaan

Luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ja lisääminen

Kimmo Härjämäki, Järki-hanke

Tarvitaan yhteistyötä ja valuma-alue ajattelua.

Maapallo kärsii typpiähkystä ja fosfori ei kierrä kunnolla.

Miksi monimuotoisuus hupenee?
- vapaaehtoiseen luonnonhoitoon jää liian vähän aikaa
- yhteistyö on vähäistä
- laiduntavien kotieläinten vähäisyys tietyillä alueilla
- tiedon puute
- tukipolitiikka sektoroitunutta
- integroidussa kasivnsuojelussa ei osata hyödyntää riittävästi biologista torjuntaa

Järki-LANTA

Tiedetreffit 3.6.2014 Valkuaisomavaraisuus nousuun!

Pirjo Peltonen-Sainio, MTT "Kotimaisen valkuaisomavaraisuuden nykytila ja potentiaali"

Erityisesti panostettava herneen tuotantoriskien hallintaan
Kasvinjalostajille viestiä, että viljely lisääntyy - panostukset kannattavia - tulosten eli uusien lajikkeiden saaminen viljelijöille kestää 15 vuotta
Palkokasvit luontevin viljelyn monipuolistaja
Olennaista potentiaalin tunnistaminen; pitää katsoa pidemmälle kuin yhden vuoden epäonnistumiseen- noin 10 vuoden välein tapahtuu epäonnistumisia; paras neljännes tai paras viidennes onnistuu kaikissa olosuhteissa, tukipolitiikan merkitys

- Euroopan keskiarvo noin 30 %, Suomi noin 15 %
- EU:ssa soijaa 65 %, josta 2 % tuotetaan alueella
- Rapsi vastine
- Palkokasvit paikallinen  vaihtoehto

Rypsi ja rapsi 400-600 kg/ha valkuaista
Herne ja härkäpapu 700 - 1000 kg/ha
Parhaat vehnät 900 kg valkuaista/ ha

Potentiaali 200 000 ha nykyisin, ilmaston lämpenemisen myötä enemmän

Hannu Känkänen, MTT "Palkokasvit voisivat korvata puolet väkilannoitetypestä"

Biologista typensidontaa hyödynnetään huonosti nykyisin; alle 5 kg N/ha
- suurin potentiaali nurmien tuotannossa 4/5 nurmien tuotannosta näin - uskallus vähentää väkilannoitteita
- palkoviljat 10 x
-aluskasvit kv-tiloilla noin 1/3 pinta-alasta
- viherlannoitus viljelykiertoon
- > biologinen typensidonta 10 - 20  x

40 kg N lannasta, ei yleensä estä biologista typensidontaa

monivuotisen viherlannoitusnurmen jälkeen myös toisena vuonna jälkivakutus 20 kg/ha

nurmi 90 kg ja muut noin 40 kg säästö N /ha

viherlannoitusnurmet muokattava mahdollisimman myöhään syksyllä - huuhtoutumisen estäminen

Kaisa Kuoppala, MTT "Palkokasveilla valkuaisomavaraisempaan maidontuotantoon"

Erityisesti toivon puna-apilan viljelyn lisääntyvän
- lehmät syövät mielellään ja maitotuotos lisääntyy
- maidon rasvahappokoostumus muuttuu -> pehmeämpi maitorasva

Säilörehu on tärkein valkuaisrehu, taloudellisin valkuainen säilörehusta ja viljasta
130-140 g raakavalkuaista /kg ka

keskimäärin noin 30 % N-hyväksikäyttö maidontuotannossa
lisätypestä 20 -25 % maitoon

75 % mikrobivalkuaista
15 % väkirehun ohitusvalkuaista
9 % säilörehun ohitusvalkuaista
1 % endogeeninen

Monivuotiset kasvit
Puna-apila, valkoapila, alsikeapila, sinimailanen
Arvio 10 % nurmialasta apilaa
Yksivuotiset kasvit
Härkäpapu, herne, lupiini, viljat

Päivien esitykset tulevat tiedetreffit-hankkeen sivustolle