Kestävää ruokaa ja kasvua Hämeessä

Blogi hämäläisestä ruokaketjusta kehittäjien silmin.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Herttoniemen osuuskunta hoitaa maata ja ihmisiä




Lyhyet läheiset ketjut – lähiruoka ja sosiaalinen pääoma hanke järjesti tutustumistilaisuuden kumppanuusmaatalouteen ja Herttoniemen osuuskuntaan 16.6.2106. 

Tilaisuudessa puhunut Rikard Korkman, SLC:stä, kertoi, että kumppanuusmaatalous, CSA, Community Supported Agriculture, on alkanut Yhdysvalloista 1980-luvulla. Malleja on erilaisia; on kuluttajavetoisia, viljelijävetoisia, useiden viljelijöiden yhteisiä (multi-CSA) sekä kuluttaja-tuottajavetoisia osuuskuntia. Kumppanuusmaataloudessa kuluttaja on mukana vaikuttamassa, jakamassa riskiä sekä yleensä maksaa etukäteen sadon tuotteista. Korkmanilla on itsellään yhden hehtaarin omenatila, jossa hän on aloittanut oman mallin mukaisen kumppanuusmaatalouden. Hän kutsuu sitä sopimuspohjaiseksi suoramyyntimalliksi. Osakkaat omistavat omenapuita, joita hän hoitaa. 

Herttoniemen ruokaosuuskunnan toiminta perustuu ammattimaiseen viljelyyn ja yhteisöllisyyteen. Kolmen ja puolen hehtaarin alueella hoidetaan maata luonnonmukaisesti. Viljelijä Heidi Hovin mukaan he ovat nyt siinä tilanteessa, että voivat sanoa tuottavansa ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää ruokaa. Ruoan tuottamisessa sosiaalinen aspekti on tärkeä, toiminta perustuu ympärillä olevaan yhteisöön; osuuskunnan vapaaehtoisiin jäseniin, kouluyhteistyöhön vieressä olevan Steiner-koulun sekä ravintolakoulu Perhon kanssa, leiritoimintaan ja green care kuntoutujiin.

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri toi terveiset Helsingin kaupungilta ja muistutti, että kaupunkiviljelyllä on pitkät perinteet. Siirtolapuutarhoja ja viljelypalstoja on ollut Helsingissä jo 100 vuotta ja tällaista uutta kaupunkiviljelykulttuuria halutaan kehittää edelleen, mm. viherkattorakentamiselle ollaan tekemässä pelisääntöjä.

Ympäristöneuvos Sauli Rouhinen muistutti, että puolet maailman maataloudesta tuotetaan pientiloilla. Pienviljelijät ovat tärkeitä ja nyt tarvitaan keskustelua siitä, mistä muodostuu ravintomme hinta.

Maritta Paakkinen oli tehnyt gradunsa aiheella ruoan valinta. Hän haastatteli Herttoniemen osuuskunnan jäseniä, eli niitä, jotka olivat jo tehneet valinnan, että hankkivat osan ruoasta yhteisöstä ja haluavat syödä kasviksia ja käyttää luomutuotteita. Tutkimus osoitti, että CSA ohjasi ymmärtävään arjen hallintaan, kuluttajat olivat alkaneet enemmän miettiä ruoan alkuperää. Ymmärrys ruokajärjestelmään yleisesti kasvoi, ruoan arvostus lisääntyi, luontosuhde kehittyi sekä arvostettiin CSA:n kasvatuksellista näkökulmaa, kun lapset saivat olla mukana pellolla. Raaka-aineita käsiteltiin monella eri tavoin, niitä säilöttiin, jaettiin reseptivinkkejä, ja se innosti uusiin kokeiluihin sekä lisäsi ruoan valmistusta.

Herttoniemen osuuskunnassa on aloitettu myös ns. solidaarisuuskokeilu. Jäseniltä on kerätty rahaa, jotta on voitu antaa ilmaisia osuuksia vähävaraisille perheille ja päihdekuntoutujille. Kokeilulla halutaan tavoittaa uusia ihmisiä CSA:n piiriin, kantaa sosiaalista vastuuta ja lisätä ihmisten tasa-arvoisuutta. Vuoden mittaan kerätään mm. tietoa siitä, miten yhteisöllisyys vaikuttaa heidän osallistumiseen osuuskunnan toimintaan. Heillä ei kuitenkaan ole talkoovelvoitetta niin kuin muilla osuuskunnan jäsenillä.

Jaana Kotro Luonnonvarakeskuksesta kertoi tilaisuuden päätteeksi, mitä tuloksia Lähi-sos hankkeessa on saatu ja mitä sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan. Sosiaalinen pääoma on yksi tuotannontekijöistä, jossa sosiaalista kestävyyttä rakennetaan. Lähiruoan ympärillä olevat muut asiat kuin itse tuote, ovat juuri näitä sosiaalisen pääoman tekijöitä. Lähiruoka-asiakkaiden verkkokeskusteluissa yhteisöllisyys nousi korostetusti esille. Sosiaalinen pääoma on yhteistä toimintaa, mukavaa tekemistä, josta syntyy hyvää mieltä. Sen tukirankana ovat verkostot, säännöt ja luottamus, jossa rehellisyys, läpinäkyvyys ja sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeää, kuten kumppanuusmaataloudessa.




Kirjoittaja Sanna Lento, Hämeen ammattikorkeakoulu. Lyhyet läheiset ketjut – lähiruoka ja sosiaalinen pääoma hanketta toteuttavat Hämeen ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu sekä Turun yliopiston Brahea-keskus. Rahoittajana Maa- ja metsätalousministeriö.

Idea edellä elintarvikebusinekseen

Seinäjoella ponkaistiin toissa viikolla käyntiin uusi ruuan tuottamisen, teknologioiden ja jalostamisen yritys- ja asiantuntijatapahtuma Food Business Summit Seinäjoki. Tilaisuus lupasi tarjota näkemyksiä alan megatrendeistä ja hiljaisista signaaleista niin alan asiantuntijoille kuin elintarvikealan yrittäjille.
Liekö yrittäjyys aikamme megatrendi, mutta sen ympärillä puhe paljonkin pyöri. Suomessa on jonkin verran pieniä ja innovatiivisia, ketteriä yrityksiä , jotka ovat löytäneet riittävästi liikkumatilaa isojen toimijoiden puristuksista. Näiden sangen ahtaassa tilassa toimivien startup -yritysten menestyksen avain on uskolliset ja valtavirtaa vastaan kroolia uivat kuluttajat.

2010-luvun yrittäjä ei ensisijaisesti mieti potentiaalista kohderyhmää ja sen volyymiä, vaan luottaa, että kehittämällä itselleen tärkeäksi kokemaansa tuotetta tai palvelua, sille löytyy kysyntää. Yrittäjyys on tänä päivänä myös ylpeyttä ja rohkeutta olla ulkona oman tuotteen kanssa. Läpinäkyvyys ja oman tuotteen takana seisominen ovat tärkeimmät markkinoinnin työkalut.

Elintarvikealalla jylläävät ilmiöt. Pohojalaasella periksi antamattomuudelle pystyyn nostettu viinatehdas Kyrö Distillery, tai Brewcats, manselaiset tytöt, jotka panevat – olutta, ovat aikamme ilmiöitä, joiden taustalla on rautaisen ja ammattimaisen työskentelytavan lisäksi hyvää tuuri ja oikea ajoitus. Yksin ei kukaan pysty uutta toimintamallia tai ennakkoluulotonta yritystä jaloilleen nostamaan, vaan ideoiden takana on lähes poikkeuksetta tiimi, jonka jäsenten erilaiset taidot ja osaamisen alueet muodostavat palapelimäisen alustan yritykselle.

Elintarvikebisnekseen pompsahtaneiden innovatiivisten yritysten lisäksi perinteisinä pidetyt yrityksetkin etsivät uusia toimintatapoja alati digitalisoituvassa maailmassamme. Kauppaketjut ovat murroksessa. Posti uudistaa palveluitaan. Miltäpä sinun mielestäsi kuulosta postilaatikko, jonka toisesta luukusta sisään sujahtaa sanomalehti ja toisesta luukusta kylmäsäiliöön tilaamasi kauppakassi? Entä sovellus, joka kertoo jääkaappisi tuotteiden viimeisen käyttöpäivän puhelimeesi ja opastaa jopa sinut kauppaan, jossa edullisempia viimeisen käyttöpäivän tuotteita on myynnissä? Myös viljelijöiden elämään astuu piakkoin uusia teknisiä apuvälineitä, joiden avulla voidaan täsmentää viljelytoimenpiteitä ja tarkkailla sadon laatua pitkin kasvukautta.

Tärkeimpänä Seinäjoelta tarttui mukaan tällainen resepti:
Menestyvän yritysidean eteen sinun oltava nopea ja muuttaa toiminnan muotoa ja tuotetta ajan hengen ja nopeasti muuttuvien trendien mukaisesti, käytettävä mielikuvitusta, joustettava sopivassa kohtaa ja kestettävä byrokratian ja valvonnan painetta. Notkean ja nopean toiminnan lisäksi yritysideasi tulee olla helposti skaalattavissa laajamittaiseenkin tuotantoon, jotta saat taustajoukkoihisi rahoittajia ja tukijoita.

Ei muuta kun ponnistamaan ulos autotalleista ja kotikonttoreista omien ideoiden kanssa!

Bloggauksen kirjoittanut Kasvua Hämeessä- hankkeen projektikoordinaattori Maria Kämäri

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Pakkaus puhuttelee

Pakkaus puhuttelevaksi info-päivä elintarvikeyrittäjille järjestettiin Turun Villa Promenadessa 10.5.2016. Paikalla oli puhumassa Aalto yliopiston pakkausmuotoilun tutkija ja opettaja Markus Joutsela. Hän kertoi meille mitä pakkaukset viestivät ja miten pakkausten potentiaalia voi ja kannattaa hyödyntää. Mervi Louhivaara Turun yliopiston Brahea-keskuksesta kertoi päivän päätteeksi vielä pakkausmerkinnöistä.

Markus Joutsela kertoi pakkaussuunnittelun tärkeydestä ja miten sitä kannattaa hyödyntää. Asiakkaat ostavat silmillään ja usein pakkaus on se, mitä tuotteesta nähdään ostosympäristössä. Pakkauksen ulkonäkö viestii asiakkaalle tuotteen laadusta, ominaisuuksista ja sen käytöstä. Asiakas valitsee tuotteen pakkauksen mukaan, koska tuote ja pakkaus hahmotetaan usein kokonaisuutena, tämän takia pakkauksen pitäisi olla puhutteleva ja asiakkaalle suunnattu.

Yrittäjän antama etukäteisohjeistus (briiffi) suunnittelijalle ohjaa pakkauksen suunnittelua. Tämä on erittäin tärkeää, jos käytetään ulkopuolista suunnittelijaa. Miten saat kerrottua yrityksen viestin ja yrityksen toimintaa ohjaavat arvot suunnittelijalle. Ja miten asiasisältö esitetään, jotta asiakkaatkin tulkitsevat sen halutulla tavalla. Jo pakkausta mietittäessä on hyvä pohtia yrityksen/tuotteen identiteettiä, arvoja, positioita sekä mielikuvaa, mitä halutaan pakkauksella viestiä. Pakkaus pitäisi nähdä yhtenä markkinoinnin kilpailukeinon osana (Product, Place, Prise, Promotion + Packaging).

Aina pitäisi miettiä asioita käyttäjälähtöisesti, vaikkakin tuotanto ohjaa usein suunnittelua. Esimerkkinä Joutsela mainitsi suklaapakkaukset; suklailla on hyvin käyttäjälähtöinen brändi, suklaapakkaukset ovat erilaisia esim. äidille, ystävälle tai lapselle. Kohderyhmä vaikuttaa siihen millainen design toimii, esimerkiksi Lohas-kuluttajalle on tärkeintä kotikutoisuus, vihreä, viileä, rusehtava, tussityyppisyys, luonnon omia kuvituselementtejä, käsin tekeminen, rustiikkisuus ja minimalistisuus. Kun pakkaus on suunnattu oikealle kohderyhmälle, pakkauksen välittämä viesti vaikuttaa paremmin.

Pakkauksen uudelleen käyttöäkin kannattaa miettiä; voiko sitä esim. kierrättää, hyödyntää uudella käyttötavalla. Myös vastuullisuus voi olla yksi asia, jota voi hyödyntää myös markkinointikeinona. Joutsela kertoi esimerkkinä yhdestä pakkausvalmistajasta, joka käyttää merestä kerättyä muovia pakkauksissaan. Yritys maksaa muovin keräyksestä kalastajille, jotka keräävät muovia merestä huonoina kalastuskausina.

Hyvä pakkaus on Joutselan mukaan erottuva, käytännöllinen, tuotteen/valmistajan tunnistaa pakkauksesta, kuluttaja saa pakkauksesta riittävästi informaatiota. Tärkeää on myös, että pakkaus luo pysyvän ja myönteisen mielikuvan tuotteesta tai valmistajasta sekä herättäisi myös tunteita.

Kuva vesipullopakkauksesta, joka ilmentää kylmää, raikasta jo muodollaan.

Lopuksi Mervi Louhivaara kertoi pakkausmerkinnöistä. Pakkausmerkinnöissä keskeisin asia on vuoden lopussa tuleva muutos ravintoarvomerkintöjen käyttöönotosta. Ravintoarvomerkinnät pitää jatkossa merkitä pakkausiin. Tämä ei koske seuraavia tuotteita:
  • Jalostamattomat tuotteet jotka koostuvat yhdestä ainesosasta
  • Kypsyttämällä jalostetut tuotteet, jotka koostuvat yhdestä ainesosasta
  • Juomavesiä, maustesekoituksia, suolaa, etikkaa ja pöytämakeuttajia, jos niiden pakkauksen suurimman pinnan ala on enintään 25 cm²
  • Pieniä paikallisia toimijoita (tarkista terveystarkastajalta)
Ravintoarvomerkintöihin riittää laskennallinen merkintä, esim. www.fineli.fi sivuston mukaan laskettu, vastaavanlaisesta tuotteesta katsottu tai hyväksytyssä laboratoriossa analysoitu. Pakkausmerkintäesityksen diat ovat liitteenä.


Kirjoittajat Leena Luoma, puutarhatalouden opiskelija, Hämeen ammattikorkeakoulu ja Sanna Lento, Hämeen ammattikorkeakoulu

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Kokemuksia juuresdemosta

Viime viikon torstaina 9.6. InnoRuoka -hanke järjesti Luonnonvarakeskuksen (Luke) Jokioisten koehallissa juuresten prosessointiin liittyvien laitteiden demotilaisuuden. Koehalliolosuhteista johtuen ryhmän koko piti rajoittaa alle kymmeneen osallistujaan.

Luken uusitussa koehallissa voidaan esikäsitellä ja prosessoida erityisesti kasvis- ja maitotuotteita. Hallissa on tilat, joihin voidaan tuoda pestäväksi multaisiakin kasviksia ennen niiden prosessointia tuoreiksi tai kypsennetyiksi valmisteiksi. Luken koehallin uudet laitehankinnat ovat painottuneet kasvisten-, juuresten- ja marjojen prosessointiin soveltuviin laitteistoihin.  Aikaisemmin koehallin laitteistojen painopiste oli meijeri- ja erotusteknologisissa sovelluksissa. Uudet hankinnat mahdollistavat laaja-alaisemman palvelutarjonnan. Koehalliin voivat tulla yritykset tekemään koeajoja ja valmistamaan pieniä tuotantoeriä. Yritykset saavat laitteet käyttöönsä Luken henkilökunnan opastuksella.


Laitteistot soveltuvat noin
10 kg juureserien esikäsittelyyn (pesu/ kuorintalaite tai pesu/linkouslaitteisto) ja mekaaniseen prosessointiin (mm. murskaus, paseeraus, mehun puristus, kuivaus, homogenointi). Raaka-aineiden lämpökäsittelyyn on tarjolla yhdistelmäuuni tai keittopata. Pakkaamiseen on käytössä esimerkiksi vakuumipakkauslaite sekä merkintälaite, jolla voidaan tehdä päiväysmerkinnät ja viivakoodit.


Palaute päivästä oli positiivinen, erityisesti yhteistyökumppaneille oli tärkeää saada konkreettisesti nähdä laitteistot toiminnassa. Meille toteuttajille päivä oli myös oppimistilaisuus ja jännittävä kokemus. Vastaavia demoja ei aikaisemmin ole järjestetty ja laitteet ovat myös käyttäjille uusia. Lisämausteen toteutukselle antoi tilaisuuden aikana kuvattu Periscope- live lähetys. Pääsimme siis myös ”filmitähdiksi”. Kuvatusta materiaalista on tarkoitus tiivistää vielä muutaman minuutin esittelyvideo. Vaikka asia olikin mielenkiintoinen, niin koko kolmen tunnin lähetys saattaisi olla liian puuduttavaa seurattavaa.

InnoRuoka – hankkeessa jatketaan uusia ruokaketjun kehittämiseen liittyviä kokeiluja. Seuraavaa demoa suunnitellaan syksylle.

Erkki Vasara
Luonnonvarakeskus (Luke)

torstai 2. kesäkuuta 2016

Maaseudulla on tulevaisuus



Yhteenveto viikonlopun Nuorten ideat esiin tilaisuuden tulevaisuuspohdinnasta, joka pidettiin teemalla Hullun rohkea rokan myy. Tulevaisuutta mietittiin toimeentulon, asumisen ja elämäntavan kautta.

 Tomi Virolainen piti yrittäjäpuheenvuoron: 
- innovatiivisia ja aktiivisia ihmisä tarvitaan lisää maaseudulle
- yrittäjyys on sitä, että on avoin koko maailmalle ja asiakas voi olla toisella puolella maapalloa
- haettava sellaista asiakassegmenttiä, joka arvostaa jäljitettävyyttä
- on mietittävä miten voin yrittäjänä löytää uusia vaihtoehtoja
- kun on ongelma se on myös mahdollisuus
- peruspositiivinen asenne auttaa 

Yhteenveto tulevaisuuspohdinnasta: 
Maailma, myös perinteinen maaseutu muuttuu ja sen mukana on mentävä. Toimeentulo voi koostua monista asioista. Kohderyhmien löytäminen markkinoilta ja niiden toiveiden kuunteleminen on tärkeää, samoin sopivien yhteistyökumppaneiden olemassaolo.

Joka tapauksessa suomalainen maatalous tuottaa ruokaa. Yleinen taloustilanne, markkinat ja tuotantopanosten sekä työn hinnat vaikuttavat yrittäjiin. Tekniikan kehittyminen, julkisen sektorin ohjauskeinot (esim rahoitus) ja palveluiden tarve luovat kehyksen toiminnalle. Hyvä kielitaito, kansainvälistyminen sekä helposti saatavissa oleva tieto auttavat ideoiden syntymisessä ja kehittämisessä.

Yhteistyö tilojen välillä, yhteisyrittäjyys ja verkostoituminen luovat uusia mahdollisuuksia. Tuotantoa pitää suunnata kysynnän mukaan: lähituotanto (ruoka, rakentaminen, palvelut), laatu ja erikoistuminen ovat kilpailuvaltteja. Kotimaisen työn ja laadun arvostus kasvaa. Sijainti lähellä asiakkaita on mahdollisuus.   

Riskeinä ovat investointien väärä kohdentaminen ja markkinatilanteen nopeat muutokset. Epävarma maailmanpoliittinen tilanne ja vaihtelevat poliittiset päätökset voivat nopeasti muuttaa olosuhteita. Epävarmuudesta huolimatta päätöksiä pitää uskaltaa tehdä. Muutoskyky ja riskinotto vievät asioita eteenpäin.  Monialaisuus vähentää riskejä.



Toimeentulonsa tämä joukko haluaa ensisijaisesti hankkia yrittäjänä. Omakotitalo on paras ja ainoa toivottu asumismuoto.  Elämäntavassa korostuvat perhe, luonnonläheisyys, sosiaalisuus ja halu myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.


Asioihin voi ja pystyy vaikuttamaan niin, että elämä maaseudulla 2030 on mielenkiintoista, kannattavaa ja siihen voi olla tyytyväinen

                       
                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                         tekstin kirjoittanut Riitta Lehtinen HAMK