Tilaisuudessa puhunut Rikard Korkman, SLC:stä, kertoi, että
kumppanuusmaatalous, CSA, Community Supported Agriculture, on alkanut
Yhdysvalloista 1980-luvulla. Malleja on erilaisia; on kuluttajavetoisia,
viljelijävetoisia, useiden viljelijöiden yhteisiä (multi-CSA) sekä
kuluttaja-tuottajavetoisia osuuskuntia. Kumppanuusmaataloudessa kuluttaja on
mukana vaikuttamassa, jakamassa riskiä sekä yleensä maksaa etukäteen sadon
tuotteista. Korkmanilla on itsellään yhden hehtaarin omenatila, jossa hän on
aloittanut oman mallin mukaisen kumppanuusmaatalouden. Hän kutsuu sitä
sopimuspohjaiseksi suoramyyntimalliksi. Osakkaat omistavat omenapuita, joita
hän hoitaa.
Herttoniemen ruokaosuuskunnan toiminta perustuu
ammattimaiseen viljelyyn ja yhteisöllisyyteen. Kolmen ja puolen hehtaarin
alueella hoidetaan maata luonnonmukaisesti. Viljelijä Heidi Hovin mukaan he
ovat nyt siinä tilanteessa, että voivat sanoa tuottavansa ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti
kestävää ruokaa. Ruoan
tuottamisessa sosiaalinen aspekti on tärkeä, toiminta perustuu ympärillä olevaan yhteisöön; osuuskunnan vapaaehtoisiin jäseniin,
kouluyhteistyöhön vieressä olevan Steiner-koulun sekä ravintolakoulu
Perhon kanssa, leiritoimintaan ja green care kuntoutujiin.
Apulaiskaupunginjohtaja
Pekka Sauri toi terveiset Helsingin kaupungilta ja muistutti, että kaupunkiviljelyllä
on pitkät perinteet. Siirtolapuutarhoja ja viljelypalstoja on ollut Helsingissä
jo 100 vuotta ja tällaista uutta kaupunkiviljelykulttuuria halutaan kehittää
edelleen, mm. viherkattorakentamiselle ollaan tekemässä pelisääntöjä.
Ympäristöneuvos
Sauli Rouhinen muistutti, että puolet maailman maataloudesta tuotetaan
pientiloilla. Pienviljelijät ovat tärkeitä ja nyt tarvitaan keskustelua siitä,
mistä muodostuu ravintomme hinta.
Maritta Paakkinen oli tehnyt gradunsa aiheella
ruoan valinta. Hän haastatteli Herttoniemen osuuskunnan jäseniä, eli niitä, jotka
olivat jo tehneet valinnan, että hankkivat osan ruoasta yhteisöstä ja haluavat syödä
kasviksia ja käyttää luomutuotteita. Tutkimus osoitti, että CSA ohjasi
ymmärtävään arjen hallintaan, kuluttajat olivat alkaneet enemmän miettiä ruoan
alkuperää. Ymmärrys ruokajärjestelmään yleisesti kasvoi, ruoan arvostus
lisääntyi, luontosuhde kehittyi sekä arvostettiin CSA:n kasvatuksellista
näkökulmaa, kun lapset saivat olla mukana pellolla. Raaka-aineita käsiteltiin
monella eri tavoin, niitä säilöttiin, jaettiin reseptivinkkejä, ja se innosti
uusiin kokeiluihin sekä lisäsi ruoan valmistusta.
Herttoniemen
osuuskunnassa on aloitettu myös ns. solidaarisuuskokeilu. Jäseniltä on kerätty rahaa, jotta on voitu antaa ilmaisia osuuksia vähävaraisille
perheille ja päihdekuntoutujille. Kokeilulla halutaan tavoittaa uusia ihmisiä
CSA:n piiriin, kantaa sosiaalista vastuuta ja lisätä ihmisten tasa-arvoisuutta.
Vuoden mittaan kerätään mm. tietoa siitä, miten yhteisöllisyys vaikuttaa heidän
osallistumiseen osuuskunnan toimintaan. Heillä ei kuitenkaan ole talkoovelvoitetta niin kuin muilla
osuuskunnan jäsenillä.
Jaana Kotro
Luonnonvarakeskuksesta kertoi tilaisuuden päätteeksi, mitä tuloksia Lähi-sos
hankkeessa on saatu ja mitä sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan. Sosiaalinen
pääoma on yksi tuotannontekijöistä, jossa sosiaalista
kestävyyttä rakennetaan. Lähiruoan ympärillä olevat muut asiat kuin itse tuote,
ovat juuri näitä sosiaalisen pääoman tekijöitä. Lähiruoka-asiakkaiden
verkkokeskusteluissa yhteisöllisyys nousi korostetusti esille. Sosiaalinen
pääoma on yhteistä toimintaa, mukavaa tekemistä, josta syntyy hyvää mieltä. Sen
tukirankana ovat verkostot, säännöt ja luottamus, jossa rehellisyys, läpinäkyvyys
ja sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeää, kuten kumppanuusmaataloudessa.
Kirjoittaja
Sanna Lento, Hämeen ammattikorkeakoulu. Lyhyet
läheiset ketjut – lähiruoka ja sosiaalinen pääoma hanketta toteuttavat Hämeen
ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu sekä Turun yliopiston Brahea-keskus.
Rahoittajana Maa- ja metsätalousministeriö.