Kestävää ruokaa ja kasvua Hämeessä

Blogi hämäläisestä ruokaketjusta kehittäjien silmin.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Lähiruokatreffit 24.9.2014 Forssassa

Iltapäivän aloitti Tarja Jaakkola yrityksestä Vihreät Tassut. Tarja kertoi villiyrteistä ja tarjosi niistä tehtyjä herkullisiä maistiaisia. Villiyrttiretkilläkin on virallinen termi; hortoilut. Lisää villiyrttiasiaa löytyy Vihreät Tassut -kotisivuilta.



Päivän toinen puhuja oli Sari Väänänen EkoCentriasta. Sari puhui lähiruuasta ja sen merkityksestä. Lisäksi näimme mielenkiintoisia taulukoita siitä, kuinka paljon Suomeen tuodaan elintarvikkeita. Määrä on aika järkyttävä, kun ajattelee sitä, että useimmat tuotteet voidaan tuottaa myös kotimaassa. Lohduttavaa kuitenkin on, että lähiruoka ja sen arvostus on selvästi nousussa.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

OKRA maatalousnäyttely 2.-5.7.2014

Lähdimme Mustialasta kohti Oripäätä ja maatalousnäyttelyitä torstaina 3.7. auto täynnä porukkaa. Olin varustautunut päivään pukeutumalla kerroksittain, mutta heti näyttelyalueen parkkipaikalla kävi selväksi, että niin runsasta vaatetusta ei aurinkoisella näyttelykentällä tulisi tarvitsemaan. Sää siis pitkästä aikaa helli suomalaisia ja sateenvarjot saivat jäädä laukun pohjalle. Paikalla olikin ihmisiä runsaasti ja jouduimme odottelemaan ruuhkassa jonkin aikaa ennen kuin pääsimme edes parkkeeraamaan. Avauspäivänä keskiviikkona alueella oli ollut 15 000 kävijää ja torstaina näyttelyissä oli käynyt 22 000 ihmistä.

Alueen valtava koko takasi sen, että tekemistä ja nähtävää riitti koko päiväksi. Paljon jäi varmaan näkemättäkin ja tekemistä riittäisi varmasti useammaksikin päiväksi. Aloitimme päivän munkkikahveilla ja jatkoimme perinnepihaan. Messualueen sisäosastolla oli aika paljon kaikkea "asian vierestä" olevaa kuten kirjoja, kauneudenhoitotuotteita ja asusteita. Hevosareenalla oli päivän aikana erilaisia näytöksiä. Eri konevalmistajilla oli tietenkin alueella oma edustuksensa ja joitain koneita pääsi koeajamaan. Itse en koneista oikein välitä, joten suuntasin kotieläinosastolle. Lehmienkin tuntemukseni on aika heikkoa, mutta kiiltävän puhtaiksi puunattuja eläimiä oli mukava katsella. Olipa messualueen nurkassa riistaosastokin, jossa oli muun muassa villisiat ja fasaanit edustettuina. Markkinatunnelmaa toivat pienemmät kojut, joissa myytiin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Näyttelyaluetta pääsi kiertämään myös messujunan kyydissä, josta näkymät olivatkin hieman erilaiset ja alueesta sai paremman yleiskuvan. Alueella oli tietenkin myös erilaisia testausmahdollisuuksia. Itse kävin esimerkiksi kokeilemassa, miltä tuntuu olla turvavöiden varassa pituusakselinsa ympäri pyörivässä autossa. Kannattaa siis ehdottomasti suunnata Okraan.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

TEHO Plus -hankkeen ja Maaseutuverkoston tiedotuskierros 6.6.2014 Hämeenlinnassa

Päivän aiheena oli "Ympäristöosaaminen maatilan toiminnan vahvuutena"

Päivän aloitti Silva Wilander TEHO Plus -hankkeesta aiheenaan "Mitä maatalouden ympäristöhoito on". Aluksi käytiin läpi yleisellä tasolla suomalaista monimuotoisuutta. Suomena maa-alasta alle 7 prosenttia on peltoa, mutta maatalouden kerrannaisvaikutukset niin elinkeinoihin kuin luonnon monimuotoisuuteen on prosenttiosuuttaan suurempi.  Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tarvitaankin sekä luonnonsuojelua että luonnonhoitoa. Maatilatasolla monimuotoisuus tarkoittaa viljelykasvien ja kotieläinten sisäistä monimuotoisuutta, ekosysteemin monimuotoisuutta ja viljely- ja metsämaiseman alueellista monimuotoisuutta. Maatalousympäristön lajien osuus kaikista uhanalaisista lajeista on 17,8 %. Joka tilalta löytyy luonnohoitokohteita! Luonnonhoito ei aina vaadi isoja investointeja ja resursseja. Luonnonhoidon motto voisikin olla "hallittu hoitamattomuus". Tärkeitä luonnohoitokohteita maatiloilla ovat esimerkiksi pientareet ja suojakaistat, metsälaitumet, kosteikot ja reunavyöhykkeet eli vaihettumisvyöhykkeet. Luonnohoito tarjoaa myös mahdollisuuksia maaseutuyrittäjälle esimerkiksi maisemaurakoinnissa, koneurakoinnissa, energiapuussa, pölyttäjäpalveluissa, matkailussa ja peltodiileissä.

Seuraavaksi puheenvuoron käytti Minna Kolari Hämeen ELY-keskuksesta aiheenaan "Ympäristökorvaukset, luomu ja muut ympäristöä edistävät toimenpiteet". Aluksi käytiin läpi maaseutuohjelman tavoitteita. Tämän jälkeen pureuduttiin siihen, mitä erityistarpeita ympäristöpuolella on, kuten osaamisen ja yhteistyön lisääminen, typpi- ja fosforikuormituksen vähentäminen, ravinteiden kierrättämisen edistäminen, monimuotoisuuden edistäminen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen. Maaseutuohjelmassa edistetään ympäristöasioita esimerkiksi koulutuksella, tiedonvälityksellä, neuvonnalla, investoinneilla, tila- ja yritystoiminnan kehittämisellä (esim. lannan tuotteistamisen kehittäminen, ympäristöyrittäjyys), luonnonmukaisella tuotannolla,  ympäristökorvauksilla (ympäristösitoumukset ja -sopimukset), luonnonhaittakorvauksilla, maaseudun palvelujen ja kylien kehittämisellä (luontoreitistöt, maisemanhoitosuunnitelmat) ja yhteistyöllä. Lisäksi käytiin läpi uutta nitraattiasetusta, jonka tavoitteena on vähentää maatalouslähteistä peräisin olevien nitraattien suoraan tai välillisesti aiheuttamaa vesien pilaantumista ja estää vastaisuudessa tällainen pilaantuminen. Asetusta sovelletaan maa- ja puutarhatalouden harjoittamisessa koko maassa. Lisäksi asetusta sovelletaan lantaan ja sen käsittelyyn.

Kolmannen puheenvuoron piti Maria Härkönen Maaseutuverkostosta aiheenaan "Ajankohtaista Maaseutuverkostosta kesäkuu 2014". Maaseutuverkosto viestii, kouluttaa, kerää ja levittää hyviä käytäntöjä sekä edistää kansainvälistymistä ja yhteistyötä. Maaseutuverkosto lähettää Maaseudun mahtavimman Kauppa-auton kiertämään Suomea kesällä 2014. Yleisö nosti esille, että Häme oli kauppa-auton kierroksella huomioitu huonosti. Lisäksi Maaseutuverkostolla on Leader-toimintaa, Parhaat käytännöt -kilpailu, maaseutugaala ja alueellisia innovaatioleirejä. Syksyllä 2014 tehdään aluekierroksia "Yhteistyöllä menestystä 2014", joissa yhteistyössä toimivat Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, maaseutuverkostoyksikkö ja Maa- ja metsätalousministeriö.

Eniten keskustelua synnytti viljelijäpuheenvuoro, jonka käytti Marja Ukkola. Ukkolan otsikkona oli "Ympäristötoimista tilalle hyötyä". Ukkolan tilalla on viljelty 30 vuotta ja luomutuotantoa tilalla on ollut vuodesta 2000 lähtien. Fosforin huuhtouman kannalta olennaista Ukkolan mukaan on eroosion vähentäminen. Maanrakenne ja maa onkin maanviljelijän tärkein tuotantoelementti. Ukkolan oma tila tekee aktiivista yhteistyötä naapurin sonnitilan kanssa muun muassa lannan ja oljen saralla. Puheessa nousi esille myös aluskasvit ja kerääjäkasvit.Ukkola kertoi mielenkiintoisesta tapauksesta heidän omalla tilallaan, kun he käyttivät syysrypsiä kerääjäkasvina, mutta loppujen lopuksi heinäkuun lopussa viljelty syysrypsi ei kuitenkaan käynyt kerääjäkasviksi, joten he saivat sanktiota tästä toiminnasta. Tuo tilanne oli hyvä esimerkki siitä, kuinka byrokratia hankaloittaa viljelijöiden elämää. Tilalla on käytössä humusta lisäämässä ja typpeä keräämässä puukuitu, jonka kustannukset ovat alhaiset. Puukuidun levittämiseen ei tarvita erikoiskalustoa ja sen vaikutus kestää useampia vuosia. Tilalla oli rakennettu myös laskeutusallas, mutta Ukkola kyseenalaisti sen, että onko laskeutusaltaan rakennus järkevää koska teho suhteutettuna kustannuksiin on melko alhainen. Pienempiin ojiin tehokkaita ovat myös olkipaalit ja erittäin tehokas vaihtoehto on fosforisieppari, jonka kustannuksetkin ovat tehoon nähden alhaiset. Lopuksi Ukkola korosti sitä, että myönteinen koulutus, oikea tiedotus ja neuvonta ovat tärkeitä viljelijöille, koska byroktratian lisääntyessä yhä useampi uupuu ja lopettaa viljelyn kokonaan.

"Maatalouden ympäristötoimenpiteiden vaikutusten arviointi ja kustannustehokkuus" otsikolla puheenvuoronsa piti Turo Hjerppe Suomen Ympäristökeskuksesta. Vesienhoidon kannalta tärkeää on tietää, mistä vesistönkuormitus on peräisin ja kuinka suurta kuormitus on, mikä eri on toimenpiteiden vaikutus kuormitukseen ja millä toimenpiteillä voidaan vähentää kuormitusta kustannustehokkaimmin. SYKE on kehittänyt viljelyalueiden valumavesien hallintamalli VIHMAn. Kustannustehokkaita peltojen ollessa tasaisia/kovia on ravinnetaseen hallinta ja kosteikot. Peltojen ollessa kaltevia, kustannustehokkaita ovat talviaikainen kasvipeitteisyys, nurmet ja suojavyöhykkeet. Tässä on kuitenkin otettu kantaa pelkästään fosforikuormitukseen.

Seuraavaksi Aino Launto-Tiuttu TEHO Plus -hankkeesta kertoi hankkeen asioista otsikolla "Ympäristönhoitoa edistävä neuvonta". Neuvonnasta oli saatu pääasiassa positiivista palautetta TEHO-tiloilta ja 70 % viljeiljöistä oli suorittanut vuonna 2013 suositellut toimenpiteet. Kattavasti materiaalia viljelijöille ja neuvojille löytyy hankkeen kotisivuilta www.ymparisto.fi/tehoplus, esimerkkinä jaloittelutarhaopas.

Kaksi viimeistä esitystä jouduttiin käymään läpi lyhyesti, koska mielenkiintoisesta päivästä alkoi loppumaan tunnit kesken. Toiseksi viimeisessä esityksessä Jari Keränen ProAgria Etelä-Suomesta kävi lyhyesti läpi yhteenvetoa syys-marraskuussa 2013 tehdyistä tilakäynneistä Vesijärven valuma-alueen lounaiskolkassa. Viimeisen puheenvuoron käytti Suvi Mäkelä Vanajavesikeskuksesta. Vanajavesikeskus ei tee pelkkää vesiensuojelua vaan se puolustaa myös muita arvoja. Vanajavesikeskus hankkii tietoa vesistöstä, suunnittelee vesistönkunnostustoimenpiteitä, toteuttaa vesistönkunnostustoimenpiteitä, seuraa kunnostusten vaikutuksia, osallistuu muiden hankkeisiin asiantuntijana ja/tai rahoittajana ja tiedottaa kaikista edellä mainituista.

Päivän aikana käytiin kattavasti läpi ympäristöasioita mielenkiintoisista näkökulmista.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Maaseudun tiedetreffit 3.6.2014 Asiaa ympäristöstä

Janne Heikkinen, TEHO Plus -hanke

Ympäristöneuvonnan malli:
  • ensimmäinen tilakäynti
  • syventävä tilakäynti
  • seurantakäynti
Viljelijä itse valitsee neuvojan

Kerääjäkasvikokeilu

Höytyjä: vähentää rikkakasveja, alentaa tautipainetta, aluskasvi ei vaikuta pääkasvin satoon, suotuisa vaikutus maan rakenteeseen, tasaa maan kosteutta

Haittoja: jotkin kerääjäkasvit saattavat ehtiä tuottamaan itämiskykyistä siementä, runsas apilakasvusto pitää kasvuston kosteana -> tautipaine kasvaa, läpi kasvanut raiheinä voi alentaa viljasadon laatua

Riitta Savikko, MTT, Ilmastonmuutos ja maaseutu ILMASE

Lämpimämpää, märempää ja rankempaa
Toisaalta monipuolistaminen mahdollistuu ja kasvukausi pitenee, mutta taudit lisääntyvät

Suomessa maatalous tuottaa 9% kasvihuonepäästöistä

Ilmastonmuutosta pitää hillitä, mutta siihen pitää myös sopeutua ja varautua.

Sopeutuminen ja varautuminen ei vaadi välttämättä suuri investointeja, vaan parannuskeinot voivat liittyä maan kasvukuntoon ja ympäristön monimuotoisuuteen

Muutoksiin varautuminen vaatii pitkäjänteistä suunnittelua


Raija Räikkönen, MTT, Foodspill 2 Alkutuotannon sivuvirrat ja ruokahävikki

Mukana vehnä, peruna, jäävuorisalaatti, mansikka, maito, naudanliha ja sianliha -> alkutuotannon kokonaisvolyymista n. 60%

Sivuvirta = Elintarvikkeeksi tarkoitettu tuotannon osa, mikä ei päädy alkuperäiseen tarkoitukseen eli elintarvikkeeksi
Sivuvirta, jako laatuperusteella  = hyödynnetty (syömäkelpoinen), hyödyntämätön (syömäkelvoton)

Sivuvirrat eivät olleet kovin suuria, korkein perunalla kuorien takia. Jäävuorisalaatin sivuvirta oli melko pieni.

Sivuvirtausten jaottelu ei vielä ollut täysin selkeä


Ilpo Pölönen, HAMK, Case Minkinlanta

HAMK Lepaan yksikön kasvihuoneessa koe, jossa tutkittiin minkin vesivirtsan ja minkin lietelannan kuivajakeen soveltuvuutta lannoitteeksi

Vanhaan sikalaan tai kanalaan saadaan helpohkosti rakennettua järjestelmä, jolla saadaan kerättyä minkin jätökset talteen

Minkin vesivirtsa ja lietenlanta tarvitsevat jatkokäsittelyä, jotta ne kelpaisivat sellaisenaan kasvihuonelannoitteiksi
-> maitohappolisäyksellä saatiin vesivirtsan vapaa ammoniakki sitoutumaan




tiistai 3. kesäkuuta 2014

Luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ja lisääminen

Kimmo Härjämäki, Järki-hanke

Tarvitaan yhteistyötä ja valuma-alue ajattelua.

Maapallo kärsii typpiähkystä ja fosfori ei kierrä kunnolla.

Miksi monimuotoisuus hupenee?
- vapaaehtoiseen luonnonhoitoon jää liian vähän aikaa
- yhteistyö on vähäistä
- laiduntavien kotieläinten vähäisyys tietyillä alueilla
- tiedon puute
- tukipolitiikka sektoroitunutta
- integroidussa kasivnsuojelussa ei osata hyödyntää riittävästi biologista torjuntaa

Järki-LANTA

Tiedetreffit 3.6.2014 Valkuaisomavaraisuus nousuun!



Pirjo Peltonen-Sainio, MTT "Kotimaisen valkuaisomavaraisuuden nykytila ja potentiaali"

Erityisesti panostettava herneen tuotantoriskien hallintaan
Kasvinjalostajille viestiä, että viljely lisääntyy - panostukset kannattavia - tulosten eli uusien lajikkeiden saaminen viljelijöille kestää 15 vuotta
Palkokasvit luontevin viljelyn monipuolistaja
Olennaista potentiaalin tunnistaminen; pitää katsoa pidemmälle kuin yhden vuoden epäonnistumiseen- noin 10 vuoden välein tapahtuu epäonnistumisia; paras neljännes tai paras viidennes onnistuu kaikissa olosuhteissa, tukipolitiikan merkitys

- Euroopan keskiarvo noin 30 %, Suomi noin 15 %
- EU:ssa soijaa 65 %, josta 2 % tuotetaan alueella
- Rapsi vastine
- Palkokasvit paikallinen  vaihtoehto

Rypsi ja rapsi 400-600 kg/ha valkuaista
Herne ja härkäpapu 700 - 1000 kg/ha
Parhaat vehnät 900 kg valkuaista/ ha

Potentiaali 200 000 ha nykyisin, ilmaston lämpenemisen myötä enemmän

Hannu Känkänen, MTT "Palkokasvit voisivat korvata puolet väkilannoitetypestä"

Biologista typensidontaa hyödynnetään huonosti nykyisin; alle 5 kg N/ha
- suurin potentiaali nurmien tuotannossa 4/5 nurmien tuotannosta näin - uskallus vähentää väkilannoitteita
- palkoviljat 10 x
-aluskasvit kv-tiloilla noin 1/3 pinta-alasta
- viherlannoitus viljelykiertoon
- > biologinen typensidonta 10 - 20  x

40 kg N lannasta, ei yleensä estä biologista typensidontaa

monivuotisen viherlannoitusnurmen jälkeen myös toisena vuonna jälkivakutus 20 kg/ha

nurmi 90 kg ja muut noin 40 kg säästö N /ha

viherlannoitusnurmet muokattava mahdollisimman myöhään syksyllä - huuhtoutumisen estäminen

Kaisa Kuoppala, MTT "Palkokasveilla valkuaisomavaraisempaan maidontuotantoon"

Erityisesti toivon puna-apilan viljelyn lisääntyvän
- lehmät syövät mielellään ja maitotuotos lisääntyy
- maidon rasvahappokoostumus muuttuu -> pehmeämpi maitorasva

Säilörehu on tärkein valkuaisrehu, taloudellisin valkuainen säilörehusta ja viljasta
130-140 g raakavalkuaista /kg ka

keskimäärin noin 30 % N-hyväksikäyttö maidontuotannossa
lisätypestä 20 -25 % maitoon

75 % mikrobivalkuaista
15 % väkirehun ohitusvalkuaista
9 % säilörehun ohitusvalkuaista
1 % endogeeninen

Monivuotiset kasvit
Puna-apila, valkoapila, alsikeapila, sinimailanen
Arvio 10 % nurmialasta apilaa
Yksivuotiset kasvit
Härkäpapu, herne, lupiini, viljat

Päivien esitykset tulevat tiedetreffit-hankkeen sivustolle


maanantai 26. toukokuuta 2014

Mobiilikesäkoulu Mustialassa 21.-22.5.

Vuoden 2014 Mobiilikesäkoulua vietettiin kauniin kesäisessä säässä ja Mustiala tapahtumapaikkana ei voisi olla parempi. Itse osallistuin mobiilikesäkouluun ryhmän 5 eli ryhmä High Fiven mukana.

Ensimmäisenä ryhmämme suuntasi 3D-keitaalle. 3D-keitaalla tutustuimme 3D-puimuriin ja -luokkahuoneeseen ja virtuaaliseen ohjelmointiin. Lisäksi keitaalla oli tarkoitus tutustua virtuaalimatkailuun, mutta sitä ei ikävä kyllä oltu saatu vielä toimintaan, kun ryhmämme vieraili keitaalla. Itse kokeilin ensimmäisen virtuaalista ohjelmointia. Ohjelmalla luotiin erilaisia kännykkäsovelluksia valmiista komponenteista ja se oli helppokäyttöinen myös ohjelmointia tuntemattomalle, kuten minulle. 3D-luokkahuoneessa kokeilimme sisustaa luokkahuonetta. 3D-puimurille puolestaan suoritettiin muun muassa erilaisia huoltotoimenpiteitä.

Luokkahuonekeidas oli ryhmämme seuraava kohde. Jakauduimme keitaalla kolmeen ryhmään ja ryhmissä keksimme sadun, jota lähdimme toteuttamaan pala palalta. Sadusta luodaan myöhemmin e-kirja, johon tuotimme keitaalla tekstiä, kuvia ja videota. Kuvat julkaistiin Instagramissa tunnisteella #r5 käyttäjän mkesakoulu kautta. Oma satumme kertoi pienestä hammaskeijusta, jonka täytyi löytää hampaita, että hän pääsisi kesäloman viettoon. 

Keskiviikon viimeisen keitaan aiheena oli pedagogiikka. Keitaalla pohdittiin, miten mobiiioppimisen mallit ja prosessityökalut voidaan linkittää oppimiseen. Keitaalla oli aiheina tekijänoikeudet ja videoannotointi, digitaalinen portfolio, blogit sekä ohjaus. Minä olin mukana ohjauspisteessä, jossa keskustelimme somevälineiden käytöstä ohjauksen apuna. Tutustuin myös videoannotointiin Ach So! -sovelluksella. Sovellus vaikutti todella helppokäyttöiseltä ja uskon, että itsellänikin saattaa olla tulevaisuudessa käyttöä kyseiselle sovellukselle. Videoannotoinnissa videolle pystytään merkitsemään esimerkiksi virheitä ja merkintöihin voidaan liittää myös tekstiä, joten videoannotoinnin avulla voidaan antaa palautetta helposti.

Torstaina ryhmämme oli hieman kutistunut, mutta suuntasimme innokkaina teknologiakeitaalle. Teknologiakeitaalla oli esillä SomePöytä, robotteja, 3D-tulostus, sensorit ja puettava teknologia. Keitaalla kiersimme pareittain pisteeltä toiselle. Somepöytänä esiteltiin Samsungin kosketusnäyttöpöytä, joka keräsi Social Flow -sovelluksen avulla Mobiilikesäkoulussa eri yhteisöllisen median alustoille tuotetun materiaalin. 3D-tulostin oli erittäin mielenkiintoinen ja esillä oli myös tulostimella tehtyjä esineitä. Robotit puhuivat, tanssivat, soittivat musiikkia ja keskustelivat. Sensoripisteellä testattiin, kuinka sensoreiden avulla kerätään tietoa. Puettavasta teknologiasta oli esillä uusimpia laitteita.

Toisen päivän toinen rasti oli pelikeidas, jolla oli esillä 360-ympäristö, yhteisöllinen peli, pelipaja ja BioTrek -pelisovellus. BioTrek-pisteellä pelattiin luonnonvara-alan peliä, jonka avulla tutustaan alaan. Tutustuin myös yhteisölliseen peliin, jossa luotiin opiskelijoille sopiva peli, joka pelataan tablettilaitteilla ja aktivoi opiskelijat liikkumaan fyysisesti valitulla pelialueella. Peliin tutustuessa seikkailimme Mustialan lehmiä ja raparperiä kuvaten. Uppouduin niin yhteisölliseen peliin, että keitaan muut pisteet jäivät osaltani pienemmälle huomiolle.

Ruokailun jälkeen ryhmämme suuntasi Paikkatieto ja havainnot -keitaalle, mutta itse jouduin jäämään palaverin vuoksi keitaalta pois. Pääsin mukaan kuitenkin viimeiselle keitaalle, joka oli nimeltään Täydennetty todellisuus. Keitaalla tutustuin lisättyyn todellisuuteen Aurasma-sovellusta apuna käyttäen. Aurasma toimii jotakuinkin niin, että kaksiulotteisen kuvan päälle lisätään video tai toinen kuva elävöittämään kohdetta. Kun sitten kuvataan kaksiulotteista kuvaa Aurasmalla, niin sen päälle liitetty video tai kuva tulee esille. Tutustuin keitaalla myös täydennetyn todellisuuden sovelluksiin historiaympäristössä.

Mobiilikesäkoulu oli erittäin antoisa ja kaiken uuden tiedon sulattelemiseen kulunee tovi tai toinen. Seuraavan kerran Mobiilikesäkoulu järjestetään 20.-21.5.2015.

-Verna-

tiistai 6. toukokuuta 2014

Vaadi faktaa aamiaispöytään!


Aamiaissämpyläni leivottiin Lahdessa ja tarjoiltiin minulle hämäläisen juuston, vantaalaisen kinkun ja hollantilaisen tomaatin kera. Viljan alkuperää en yrityksistäni huolimatta saanut selville.

Mahtaako vilja tulla ypäjäläiseltä pellolta vai jostain kauempaa? Minkälaisia kasvinsuojeluaineita sen viljelyssä on käytetty? Miten viljelijän talous voi ja miten hän jaksaa työssään? Entäpä kinkun alkuperä? Miten hyvin sika voi eläessään? Vastauksia näihin kysymyksiin voin nyt vain arvailla.

En ole yksin kysymysteni kanssa. MTT:n tekemän tutkimuksen mukaan suurin osa kuluttajista tahtoisi tietää enemmän ruoan alkuperästä. Harva selvittää aktiivisesti ruokavalintojensa alkuperää, koska se on vielä liian vaikeaa. Jos alkuperätieto olisi helposti tarjolla, voisi se tutkimuksen mukaan vaikuttaa ostopäätöksiin. Kuluttajat kaipaavat tietoa, eivät kauniita sanoja.

Kaikkia sämpylään tarvittavia ainesosia löytyisi lähempääkin. Valitsisitko sinä täysin hämäläisen kinkkusämpylän, vaikka se maksaisikin hieman enemmän?

Saatko sinä selvitettyä oman aamiaisesi alkuperän paremmin? Löydätkö raaka-aineet lähempää, esimerkiksi sadan kilometrin säteeltä? Tunnetko jopa viljelijän?


Onnistunut viestintä -työpaja 6.5.2014, Hämeenlinna
Työryhmä: Anna-Riitta Juntunen, Anna Perttu, Anne Horila, Maria Hyvönen & Paula Salo

Kurkkaus kannattavuuteen - tilakoon kasvattaminen ei ole ainoa avain

On ennustettu, että kustannusten nousun vuoksi EU-tukien merkitys maatalouden kannattavuudessa vähenee ja markkinoilta tulevan myyntitulon merkitys kasvaa. MTT:n asiantuntijoiden mukaan maatilojen kannattavuutta voidaan parhaiten parantaa tilakokoa kasvattamalla. Mutta onko muita tapoja, joilla taloudellista tulosta voi parantaa?

Yhteistyö on voimaa

Tilakoon kasvattamisen sijaan kannattavuutta voidaan parantaa maatilojen yhteistyötä lisäämällä; tällöin kaikkien ei tarvitse ostaa uusia koneita vaan tehdään yhteistyötä. Silti osuuskunta tai yhteisomistus ovat vaihtoehtoja vain silloin kun tilojen välinen yhteistyö todella toimii.

Tuo tullessas - vie mennessäs

Maatalouden suuri kustannuserä ovat työkustannukset. Omia työmenetelmiä kriittisesti tarkastelemalla voidaan toimintaa tehostaa. Osa töistä voidaan myös ulkoistaa ja hankkia ostopalveluna. Myös tämä parantaa kannattavuutta.

Kannattavuus -työryhmä, Onnistunut viestintä -työpaja 6.5.2014
Tiina Mäkelä, Taina Blomqvist, Pauli Pethman, Niina Pitkänen, Verna Rinta-aho

Heikki ja puoli possua

"Omistan puoli possua, jonka viljelijä kasvattaa. Kun possu on kyllin iso, se teurastetaan, ja viimeistään siinä vaiheessa minä hankin riittävän suuren pakastimen."

Heikki on ylpeä etäkasvattiporsaan omistaja. Vaahteramäen tila tarjoaa ruoan alkuperästä kiinnostuneille kuluttajille mahdollisuuden ostaa osuuden kasvavasta possusta. Sianlihatuotannosta kananmunantuontotilaksi vaihtanut tila halusi pitää muutaman kymmentä possua kokeillakseen uutta yhteisöllistä lisätienestimahdollisuutta. Etäkasvattipossutoiminta edellyttää tilalta vuorovaikutuksellista viestintää etäomistajien kanssa. Possun omistaja seuraa kasvattinsa elinkaarta pahnueesta teuraalle. Heikki voi käydä vaikka joka päivä tervehtimässä sikaansa ja seurata sen elämää. Vaahteramäen tila julkaisee myös säännöllisesti etäkasvattipossujen kuvia Facebookissa.

Ettisesti tuotettu ruoka on Heikille tärkeää. Hän on sitoutunut porsaskauppaan: "Odotin porsaan syntymää kuin jyväjemmari toukotöille pääsyä!" Ravinto on Heikille kokonaisvaltainen asia, jossa ei tuijoteta vain hintalappua. Ruoan täytyy maistua herkulliselta ja siitä täytyy tulla hyvä mieli.

Etäkasvattiporsaat voisivat olla yksi monista alkutuotantotilojen uusista sivutulonlähteistä. Tämän kaltainen kumppanuusmaatalous lähentäisi myös viljelijöitä ja kuluttajia. Heikin ja Vaahteramäentilan yhteinen tie jatkuu vielä syksyn ja kruunautuu joulupöydässä.


Blogin kirjoittivat:
Ulla Jauhiainen
Inkeri Taurula

Työryhmä:
Ulla Jauhiainen
Irma Peltola
Heikki Permi
Siri Taalas
Anu Taipale
Inkeri Taurula



maanantai 5. toukokuuta 2014

Tulevaisuustyöpaja Onnistunut viestintä

Tiedeviestintä 2.0 ja Kuinka tulla mielipidejohtajaksi? ovat aiheena huomenna 6.5. Hämeenlinnassa Visamäessä. Puhujina Reetta Kettunen Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnasta ja viestinnän kouluttaja ja tietokirjailija Katleena Kortesuo.

Iltapäivällä teemme työpajassa blogitekstejä ja face- ja twitterviestejä Anne Laakson ja Teemu Miettisen johdolla. Pysy kuulolla ja tule kommentoimaan. T. Riitta L.


Millaista on huomisen hämäläinen ruoka, messuvieraiden kommentteja Sadonkorjuumessuilta Lahdesta


tiistai 18. maaliskuuta 2014

ILMASE – Ilmastonmuutos ja maaseutu – hankkeen loppuseminaari Hämeenlinnassa 10.3.2014




Seminaaripäivä oli tiivispaketti informaatiota ja hyvää keskustelua. 

Ensimmäisestä alustuksesta vastasi maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen, joka sai yleisön heti mukaansa sekä aktiivisesti esittämään kysymyksiä sekä kommentteja tulevasta ohjelmakaudesta. Tämän jälkeen maanviljelijä Markus Eerola Hyvinkäältä pohti miten ilmastokysymyksillä on merkitystä viljelijöiden arkeen.  Hänen viisi teesiään olivat että maan hyvä rakenne auttaa sopeutumaan muutoksiin, kasvinjalostus on tulevaisuudessa avain asemassa, tutkimuksen ja neuvonnan yhteistyötä tulee lisätä, pyritään avoimeen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja lopuksi hän toivoi vielä maanviljelijöitä toimimaan enemmän yhtenä kenttänä.

Liisa Pietolan MTK:sta aiheena oli Ilmastoviisas maatalous ja MTK. Pietola peräänkuulutti järkevyyttä päästöjen laskentaan ja ylipäätään päästölaskennnan kehittämistä. Maatalous on sektori, jonka päästöjä ei voida juurikaan vähentää sillä laskentakaavalla mikä nyt on vallalla. On tärkeää luoda kannustava ilmapiiri olla ilmastoviisas: tätä ei tehdä luomalla mahdottomia päästötavoitteita – Suomessa on vettä myös tulevaisuudessa, mutta on huolehdittava tulvasuojelusta, peruskuivatuksesta ja viljelyvarmuudesta. Myös teknologia sallii vähennetyn maanmuokkauksen. Pietola kiteyttää, että hyvä sato on hiilinielu. Tätä ei kuitenkaan oteta huomioon tämän hetkisessä päästölaskennassa. Kestävä tehostaminen on osa ilmastoviisasta maataloutta hän kiteytti.

Ohjelmasta poiketen MMM:n Marja-Liisa Tapio-Biström antoi vastineen MTK:n Pietolalle, siitä, mitä MMM ajattelee ilmastonmuutoksesta sekä uudesta ohjelmakaudesta, mihin uusi ohjelmakausi pyrkii ilmastokysymysten osalta. Tapio-Biström lupasi kuivaa esitystä uudesta ohjelmakaudesta alkusanoissaan, mutta joskus kuivakin on mielenkiintoista kun taas avattiin hieman uuden ohjelmakauden ”mysteeriverhoa”. Yhteenvedoksi Tapio-Biström mainitsi että uudella ohjelmakaudella ympäristö ja ilmastonmuutoksen läpileikkaavus tulisivat painottumaan enemmän, vastuu ympäristön hoidosta tulisi olla muussakin kuin ympäristökorvauksessa. Ympäristötukea on hallitusohjelmassa ajateltu kohdennettavan alueellisesti ja tilatasolla kaikkein kuormittavimmille alueille ja lohkoille. Alueellista kohdentamista olisivat mm. ravinteiden tasapainoinen käyttö, ympäristöhoitonurmet sekä peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys.

Työpajojen antia esittelivät hankevastaavat Riitta Savikko sekä Sari Himanen MTT:ltä. Hanke oli koko Suomen kattava ja työpajoja järjestettiin yhteensä 12, kahdellatoista paikkakunnalla Rovaniemeltä Hyvinkäälle ja Seinäjoelta Nurmekseen. Työpajojen lisäksi hankkeesta valmistui ilmastonmuutos-aiheisia tietokortteja otsikoilla esimerkiksi kohti kestävämpää kotieläintuotantoa, maanviljelijän varautuminen ilmastonmuutokseen, maatilan aurinkosähkö jne. 

Savikon ja Himasen puheenvuoron jälkeen nuorten visioita maatalouden tulevaisuudesta esittelivät HAMK Mustialan agrologiopiskelijat Nikas Maisi ja Oskari Virtanen,  poikien visioista paistoi usko maatalouden jatkumiseen ja pysyvyyteen höystettynä ehkä hienoisella naiiviudella. Tässä tilanteessa naiivius ja usko on vain hyvästä, se on yksi voima jolla asioita saadaan muuttumaan, kun uskalletaan lähteä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Yleisö selkeästi huomasi tämän ja nuoret saivat erinomaista palautetta yleisöltä, ylipäätään vahvistusta siihen, että nuorissa todella on maaseudun tulevaisuus.  Olihan yleisössä myös niitä, jotka halusivat ampua alas lähes jokaisen Maisin ja Virtasen vision, sillä että mikään niistä ei tule onnistumaan - mutta jos jokainen nuori maaseutuyrittäjänalku ottaisi näistä negatiivissävytteisistä neuvoista vaarin ja muuttaisi kaupunkiin kerrostaloyksiöön, olisi maaseutu vieläkin tyhjempi jo nyt - unelmat ovat inspiraation ja innovaation lähde.

Olga Temosen loppuyhteenveto oli innostava ja monin kohdin osuva. Temonen kuvaili itseään harraste-wannabe-maanviljelijäksi, mutta oli hauska huomata, kun kyseessä on kuitenkin julkisuuden henkilö, miten erinäisiin asioihin yleisö pyysi häntä ottamaan kantaa ns. asiantuntijan ominaisuudessa. Temonen hoiti molemmat roolinsa hyvin ja totesi olevansa samalla myös se taho, joka puhuu asiakkaan ominaisuudessa toisille asiakkaille lähiruoan ja ylipäätään suomalaisen ruoan ja ruoantuotannon tärkeydestä ja laadusta. Tästäkin aiheesta yleisö pyysi Temosta viemään hyvää sanomaa eteenpäin entistäkin voimakkaammin.

Tilaisuus oli kaikin puolin sekä informatiivinen että kiinnostava. Yleisö oli kiitettävästi mukana ja päivästä jäi positiivinen vaikutelma.

kuva: Riitta Savikko/MTT:n arkisto / ILMASE

-Sanna-

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Muutoksen tuulet puhaltelevat blogissa

Huomisen osaajat -blogi on vaihtanut nimensä Kasvua Hämeessä -blogiksi ja samalla osoitekin on muuttunut kasvuahameessa.blogspot.fi
Kaikki  Kasvua Hämeessä -teemaohjelmassa mukana olevat kirjoittavat tähän omia näkemyksiään ja kokemuksiaan ruokaketjun eri vaiheista.
Tervetuloa mukaan
Päivi Rönni Kasvua Hämeessä -teemaohjelma
Riikka Perälä Huomisen hämäläinen maatila
Sari Jussila Huomisen hämäläinen maatila (maito)
Saara Nikkari Huomisen hämäläinen maatila (kasvi) 
Päivi Rekola Huomisen hämäläinen maatila (liha)
Sanna Lento Huomisen hämäläinen ruoka ja juoma
Merja Pethman Tietoverkko

Hanketoimijat opintomatkalla Kainuussa syksyllä 2013

torstai 23. tammikuuta 2014

Maataloustieteen päivät 8.-9.1.2014



Maataloustieteen päivät oli vaikuttava tapahtuma ensikertalaiselle. 


Aloituskahveja seurasi ensin professori Johanna Mäkelän aloituspuheenvuoro aiheena ”Me kehittäjät: Suomi, suomalaisuus ja ruokaketju”  joka sopivasti alusti paneelikeskustelua jossa mukana olivat mm. S-ryhmän päivittäistavarakaupan valikoimajohtaja, huippukokki Hans Välimäki, prof. Johanna Mäkelä, Bosgårdin isäntä Aarne Schildt sekä Saarioisten kehitys ja laatupäällikkö.

Paneelikeskustelu oli mielenkiintoinen ja etenkin Välimäen ansiosta ajatuksia herättävä, valitettavasti kaupan edustajat ottivat monissa asioissa myötäilijän sekä miellyttäjän roolin. Puhuttaessa lähiruoasta tai ylipäätään suomalaisesta ruoasta, meillä on jonkinlainen sisäänrakennettu omantyönväheksymisgeneraattori, minkä ansiosta emme osaa arvostaa sitä missä me suomalaiset olemme hyviä. Kysyttäessä Hans Välimäeltä mitä Suomen kannattaisi viedä ulkomaille tai ”brändätä” omakseen, esiin nousivat kaksi laadukasta, hyvän makuista suomalaista klassikkoa. Voi ja uudet perunat, yhdessä ja erikseen. Välimäen mukaan kokit maailmalla olisivat enemmän kuin onnellisia saadessaan laadukasta suomalaista voita, koska voin laadussa on ongelmia eri puolilla maailmaa.

Jos viennille ylipäätään on tarvetta, ostaisiko englantilainen yläluokka ennemmin tanskalaista Lurpak-voita vai suomalaisen Valion voita? Ehkä kyse on ennemmin brändäyksestä kuin laadusta, perustettiinhan Valio nimenomaan Voivienti-osuusliike Valio r.l. nimen alla 1905 viemään voita esimerkiksi Englantiin. Ylipäätään suomalaiselle voin viennille on ollut kysyntää jo keskiajalla kun suomalaista voita vietiin niin Tukholmaan kuin myös aina Hansakaupunki Lyypekkiin asti.
Myös lähiruoan problematiikkaan mietittiin. Mitä on lähiruoka? Miten se pitäisi määritellä? Totuus on, että terminä lähiruoka pitäisi määritellä, sillä monelle kuluttajalle luomu ja lähiruoka ovat lähes synonyymejä, vaikka asia ei näin ole. Lähiruoalle pitäisi saada oma pitävä määritelmänsä mikä kuvaisi sitä tarkasti.

Paneelikeskustelun jälkeen oli vuorossa lounas sekä iltapäivän ohjelma jossa valittavana oli aihekokonaisuuksina ruokamarkkinoiden toimivuus ja läpinäkyvyys sekä talous ja ympäristö.Molemmissa oli mielenkiintoisia esityksiä, joten seilasin molempien aihekokonaisuuksien välillä.

Tämän jälkeen seurasi posterinäyttely, jossa esillä oli alan uusimpia tutkimuksia. Tekijät olivat myös paikalla kertomassa lisää aiheista. Posterinäyttelyssä oli ilahduttavan monta hevosiin liittyvää tutkimusta. Hevostalous ja hevoslaitumet oli oma kuuden posterin kokonaisuutensa ja hevosenlannan hyötykäytöstäkin oli yhtälailla kuusi erilaista tutkimusta. Yksi hevosalan postereista oli MTT:n InnoHorse nettityökalu joka on kehitetty hevosyrityksen toiminnan ja palveluiden kehittämiseen. InnoEquine on MTT:n EU-rahoitteinen hanke jossa tämä InnoHorse nettityökalu on kehitetty

InnoHorse -posteri
Muista mielenkiintoisista postereista mainittakoon  Farm Education – Maatila luokkahuoneena. Pia Smeds MTT:ltä on tutkinut maatiloja opetusympäristöinä ja tullut tulokseen, että ne soveltuvat siihen erinomaisesti. Omakohtaisesti koin oppilaiden oppimisen riemua harjoittelutilallani Saksassa, jossa emäntä järjesti koulujen maatilapäiviä. Pääsin itsekin opetustehtäviin, ja vaikka opettaja puhui saksaa murtaen (tai juuri siksi) oppilaiden kiinnostus ja innostus oli käsin kosketeltava.

Myös teknisellä saralla oli kiinnostavia tutkimuksia. MTT:n Timo Pitkänen, Esa Mäntysaari ja Martin Lidauer ovat tutkineet Robottilypsyn vaikutuksia jalostusarvostelussa käytettyihin malleihin. Robottitiloilla mittalypsy otetaan ns. summamaidosta, eli seitsemän päivän tuotoksen keskiarvosta. Maitonäyte otetaan satunnaisesta näytteestä tämän seitsemän päivän aikana. Maitomäärän arvioinnissa summamaitotulos on tarkempi kuin tavanomaisen menetelmän mittalypsytulos joka lasketaan yhdistämällä aamu- ja iltamaidon määrät. Maitonäyte otetaan joko aamu- tai iltalypsyllä. MTT:n tutkijat havainnoivat, että maitomäärän sekä valkuaispitoisuuden määritys on tarkempaa, mutta rasvapitoisuuden määritys on epätarkkaa, sillä lypsyvälin pituus vaikuttaa maitorasvaan. Tutkimuksessa todettiin, että pienillä muutoksilla nykyistä laskentamallia voitaisiin parantaa huomioimalla mittausvirherakenne lypsyjärjestelmäkohtaisesti. 


TORSTAI 9.1.2014

Aamu alkoi suoraan esitelmillä, Itse otin osaa aihekokonaisuuteen Näkökulmia säilörehun korjuuajan optimointiin jossa Valion laboratoriosta Laura Nyholm oli kertomassa nurmisäilörehujen laadusta Suomessa, Timo Sipiläinen otti talousnäkökulman eri korjuumenetelmien välillä ja Auvo Sairanen MTT:ltä puhui Nurmisäilörehun korjuuajan merkityksestä ruokinnansuunnitelussa. Torstain esitykset olivat kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoisia ja valintoja piti tehdä paljon. Monia mielenkiintoisia esityksiä meni päällekkäin.

Itse valitsin kahvin jälkeen Osuustoiminta tuottajien markkinavoimana, josta kuuntelin kaksi alustusta. Toisessa keskusteltiin mahdollisuudesta saada Osuustoiminnalla korkeampaa tuottajahintaa ja toisessa pohdittiin kansainvälistymisen vaikutuksia tuottajaosuuskuntien toimintaympäristöön. Ensimmäisen alustuksen piti Perttu Pyykönen PTT:ltä ja toisen Petri Ollila Helsingin yliopistosta. Etenkin toinen alustus oli erityisen mielenkiintoinen – miten käy osuuskunnille niiden kansainvälistyessä, onko kaikilla tuottajilla samat oikeudet? Tämän lisäksi pohdittiin myös osuuspääoman koron problematiikkaa sekä jälkitiliä.

Ennen lounasta kuuntelin vielä muutaman alustuksen elintarvikealan ja kuluttajan sekä tuottajan suhteesta ja viimeinen esitys ennen lounasta oli Benchmarking pienryhmätoiminnassa – kokemusten jako kannustaa maatiloja muutokseen, esittelijänä Anu Ellä ProAgriasta. Ellä puhui pienryhmätoiminnan käynnistämästä muutoksesta maatiloilla kun tilalliset kokoontuvat pienryhmissä pohtimaan omia toimintojaan ja kehittämään niitä. Verkostoitumisen tärkeys on vain korostunut estään maatiloilla ja pienryhmätoiminnassa verkostoituminen on tehty helpoksi.



Lounaan jälkeen oli vuorossa maatalouspolitiikkaa, käsiteltiin maitokiintiöiden poistumista ja uuden ohjelmakauden vaikutuksia Suomen maatalouspolitiikkaan. Iltapäivän viimeisten alustusten valinta oli vaikea. Biokaasuaiheet kiinnostivat, mutta myös työhyvinvointiin liittyen oli mielenkiintoisia alustuksia, joten valitsin tämän kokonaisuuden. Marja Kallioniemi MTT:ltä puhui aiheesta Työhyvinvointi maatiloilla: stressi, työturvallisuus eläinten hoitotyössä ja naisten työolosuhteet maidontuotantotiloilla, hänen väitöksensä samasta aiheesta oli hyväksytty viime syksynä ja siitä on ollut juttua syyskuussa tässä blogissa. Eläinten hoitotyössä korostuu se, että stressiä on periaatteessa vähemmän kuin muilla vertailualoilla mutta työtä on enemmän ja työolosuhteisiin ja työturvallisuuteen vaikuttavat suuressa määrin taito lukea ja käsitellä eläimiä.

Työtehoseuran Janne Karttusen  aiheena oli Työmäärän hallinta, työhyvinvointi ja maatalousyrityksen menestyminen, josta on tulossa myös väitöskirja. Työmäärän hallinnalla on suuri vaikutus maatalousyrityksen menestykseen, koska kaikissa tilanteissa suuri ei tarkoita yhtä kuin parempi menestys. Jos työmääräänsä ei pysty hallitsemaan, maatalousyrityksen menestymismahdollisuudet voivat laskea hurjasti.

Karttusen ajatuksiin päättyivät ensimmäiset maataloustieteen päivät minun osaltani, edessä oli kotimatka. Kotona olikin vaikea nollata ajatuksia päivien annista, sillä niin monta tiedonjyvää oli tullut kahden päivän aikana, että niiden prosessointi vie aikaa.

-Sanna-