Maataloustieteen päivät

Kävimme InnoRuoka-Hankkeesta Viikissä Maataloustieteen päivillä 10.-11.1. Tämä joka toinen vuosi järjestettävä tapahtuma kerää yhteen maatalousalan tutkijat, vaikuttajat, opettajat, joitain opiskelijoita, sekä maanviljelijöitä. Nähtävää ja kuultavaa on paljon, sillä joka kerta tapahtumaan kasataan uusinta uutta alaltamme. Hyvin mielenkiintoista materiaalia piisaa ja toki maataloustieteen päivät on uusien tuulien haistelun lisäksi oivallinen tilaisuus tavata tuttuja, kollegoja, sekä verkostoitua. 

Jos jokin tässä asetelmassa on haastavaa, niin se että mielenkiintoisia sessioita olisi useampi samaan aikaan ja on tehtävä ratkaisuja siitä mitä menee kuulemaan. Aiheita on laajasti kotieläimistä, ruokamarkkinoihin, ympäristö –asioihin, maanparannukseen, riskien hallintaan, teknologian käyttöön, työn tehostamiseen, maatalouspolitiikkaan, lähiruokaan, sekä tulevaisuuden ratkaisuihin maataloudessa. –Hengästyitkö jo? Niin minäkin. Vaan ei suotta! Vastaavien aiheiden parissa n. 25 minuutin sessio on äkkiä ohi ja parin yleisön kysymyksen tai kommentin jälkeen alkaa seuraava juttu, tai kokonaan uusi aihe. Kaksi päivää menivät vauhdilla ja olivat erittäin antoisia, antaen paljon ajattelun aiheita vielä useaksi kerraksi jälkeenpäinkin.

Aiheen lisäksi hyvät puheenlahjat ja avoin, luottamusta herättävä olemus toivat yllättävän paljon lisäpainoarvoa itse asialle. Eniten mieleenpainuvimmat aiheet henkilökohtaisesti olivat Maatalous ja mikrobilääkeresistenssi (Muurinen Johanna, Evira), yllättäen toisen aiheen tilalle tullut Tulevaisuuden ruoantuotantomenetelmät – keinoliha, synteettinen proteiinin tuotanto (Hanna L. Tuomisto Ruralia-instituutti –Mikkeli, Helsingin yliopisto), sekä Houkuttelevat ja haastavat valkuaiskasvit –viljelykokemuksia pellonpientareelta (Suvanto Hannele, Helsingin yliopisto). Vahvasti epäilen että nämä aiheet herättivät laajaa kuohuntaa ja kiinnostusta myös kanssaihmisissä ympärillä.

Yksi itselleni tärkeä asia oli myös esillä päivillä, nimittäin istuinergonomia työkoneissa. Itse aihe käsitteli ajettavien työkoneiden istuinergonomian ja työturvallisuuden kehittämistä fysioakustiikka-menetelmällä (Leppälä Jarkko, Luke). Paljon enemmän tunnutaan kiinnittävän huomiota toimisto-oloihin, vaikka istutaanhan koneissakin pitkää päivää, sitten vielä mukana kaikki tärinä ja traktorissakin taaksepäin kurkkimista, eli hyvin epäergonomista työskentelyä. On korkea aika saada jotain oikeasti hyvää, jopa hoitavaa vaihtoehtoa selät tuhoaville penkeille sekä ajettaviin työkoneisiin, kuin raskaan liikenteen kalustoonkin. Vielä kun tehtäisiin istuimet ja hytin toiminnot niin että niitä on yhtä miellyttävä käyttää niin pienten tirriäisten, kuin raavaiden ryö-ukkojenkin. Sillä kyllä naisetkin näitä koneita käyttävät. 

Todella toivon että maailma heräisi siihen kuinka paljon lisää työtehoja saadaan ja vähemmän sairas-poissaoloja, kun panostetaan tuki- ja liikuntaelimistöön! Kyllähän ennaltaehkäisy olisi merkittävä säästö kansantaloudellisestikin.

Maatalous on siitä poikkeuksellinen ala, että meillä on valtava vastuu. Vastaamme siitä että ihmiset saavat maailman puhtainta, turvallisinta ja laadukkainta ruokaa meidän itsemme tuottamina. Pidämme huolta ympäristöstämme, perinnöstämme, eettisyydestä, eläinten hyvinvoinnista, sekä siitä että Suomessa on töitä.

Itsemme lisäksi voimme työllistää maatalousalan urakoitsijoita, lomittajia, kirjanpitäjiä, logistiikka-alaa (eläin-, vilja-, lanoitteet-, kone-, ym. kuljetukset), tehdas alaa (mm.jatkojalostus eli äitien tekemät ruuat), kaupan alaa (joka nappaakin erittäin suuren potin välistä), teknologiateollisuutta (koneet), rakennusalaa (tuotantorakennukset, hallit, eläinsuojat, ym.), eläinlääkäreitä, kirjanpitäjiä, muiden alojen urakoitsijoita.. Listahan on lähes loputon, eikä tässä ole läheskään kaikki!

Millä muilla aloilla on näin laaja vaikutus kaikkeen? Voin vaan todeta, ettei kovinkaan monella.

Tämä maatalous on silti sellaista, ettei se voi loppua. Sillä jos ei hengitystä lasketa, niin viimeisimpänä ihminen vasta syömisen lopettaa. Kohtaamme ympäristön tuomien paineiden lisäksi monenlaisia haasteita joihin meidän tulisi osata vastata. Politiikka sanelee paljon mitä voimme tehdä ja mitä rahkeita on. Ilmasto muuttuu tuoden mukanaan sekä uhkia että mahdollisuuksia, maatilojen rakenteet muuttuvat, uusia lajikkeita kehitetään, rotujen jalostustyö edistyy, teknologia kehittyy ja maailma muuttuu yhtälailla myös (maapallon ylikansoittuminen, tuholais-ongelmat, lääkeresistenssit taudit, ym.). 

Näihin negatiivisiin ja positiivisiin muutoksiin on oltava valmiina toimimaan tällä näin merkittävällä alalla. Siksi meillä on tutkijoita ja alan asiantuntijoita selvittämässä mitä on tapahtumassa, miksi ja miten voimme tilanteeseen vastata.

Kaikkineen kokemus oli hieno ja hyvin inspiroiva, joten toivottavasti pääsen seuraavillekin maataloustieteenpäiville!

Ohessa linkki maataloustieteen päivien sivuille, jossa voit tutustua abstrakteihin lähemmin:

http://www.smts.fi/fi/MTP2018

Hanne Vainikka

Kolme miljoonaa ihmistä, kuusi miljoonaa lehmää sekä yhdeksän miljoonaa omenapuuta

Kolme miljoonaa ihmistä, kuusi miljoonaa lehmää ja yhdeksän miljoonaa omenapuuta – Ranskan Normandian ruokaketjun tunnusluvut



Tiedolla ja osaamisella kasvuun – elintarvikealan yhteistyöhanke järjesti elintarvikeyrittäjille ammattimatkan Normandiaan Ranskaan 23.-26.10.2017. Matkalla oli mukana 20 yrittäjää 14 yrityksestä.

Normandia valikoitui matkakohteeksi sen monipuolisen elintarviketuotannon, alueen erikoisuuksien sekä vahvaan ruokamatkailuun ja paikallisuuteen panostavaan toiminnan vuoksi. Myös laatu ja sen osoituksena käytettävät erilaiset laatumerkinnät ja niiden hyödyntäminen kiinnostivat.

Elintarviketeollisuus (juomat mukaan lukien) työllistää 17 prosenttia Normandian teollisesta työvoimasta. Yrityksiä on perheyrityksistä kansainvälisiin yrityksiin 827 kpl ja ne työllistävät 25 500 ihmistä. Normandiassa on eniten maatalouspinta-alaa koko Ranskassa, n. 70% alueesta. Maatiloja alueella on 31 365, keskimääräiseltä kooltaan 64 ha. Maataloustuotteiden liikevaihto on 4 miljardia euroa. Asukkaita alueella on 3,3 miljoonaa. Alueen maaperä on otollinen maatalouden harjoittamiseen ja sijainti kahden suuren syväsataman ja Seine-joen jokiliikenteen ansioista on erinomainen tavaroiden liikkumiseen.

Normandian elintarviketuotanto on monipuolista. Alueella on paljon maidon ja lihan tuotantoa, nautojen lisäksi kasvatetaan sikoja, siipikarjaa, kaneja sekä lampaita. Se on myös tunnettu hevosmaakunta. Alueella tuotetaan vilja- ja öljykasveja, pellavaa, sokerijuurikasta, perunaa, vihanneksia ja hedelmiä. Normandian 600 km pitkä rantaviiva luo edellytykset myös simpukoiden ja ostereiden viljelyyn sekä kalastukseen. Normandia on erityisen tunnettu juustoista, voin ja kerman valmistuksesta sekä siiderituotteistaan.

Normandian tuottajat ovat useiden vuosien ajan olleet aktiivisia laatuasioissa, joka näkyy erilaisten laatu- ja alkuperämerkintöjen käytössä, niin tuotteissa kuin matkailussa. Normandiassa on 13 alkuperänimitystä (maitotuotteet ja siideri, lampaanliha) ja lukuisia Label Rouge -merkkejä (naudanliha, siipikarja ja munat, maitotuotteet, vihannekset, merituotteet).

Maanantai 23.10.

Lähdimme aamukoneella kohti Pariisia ja sieltä bussilla Couture-Boussey´hin, missä ensimmäinen kohteemme oli La Ferme du Clos de la Mare.  Aktiivinen tilan isäntä kertoi vilja- ja öljykasvitilastaan, jossa puristetaan auringonkukasta ja rypsistä öljyjä sekä jauhetaan puisella kivimyllyllä myllytuotteita. Jatkojalostus oli pienimuotoista, mutta tärkeämpää olikin tuotteiden maku. Tilan toiminta perustuu kestävään ”harkittuun” maatalouteen ja se kuuluu Bienvenue à La Ferme, ”tervetuloa tilalle” –matkailuverkostoon. Yritykset ovat perustaneet verkoston jo 30 vuotta sitten, nykyään siihen kuuluu 8000 maatilaa Ranskasta, joista 400 sijaitsee Normandiassa. Verkostolla on omat nettisivut ja se aktivoi kuluttajia erilaisilla kampanjoilla ja yhteismarkkinoinnilla maatiloille ostoksille, syömään, yöpymään tai muuten viettämään vapaa-aikaa. Isäntä kertoi, että Ranskassa herättiin suoramyyntiin noin 20 vuotta sitten, ja nykyään nuoret tilalliset ovat hyvin kiinnostuneita tuotteidensa jatkojalostamisesta.



Matkalla pysähdyimme La Cueillette de Pithienville – puutarha-vihannestilan myymälässä. Noin 17 hehtaarin tilalla kasvatettiin monipuolisesti erilaisia tuotteita mm. omenoita, kirsikoita, herukoita, mansikoita (avomaalla pöydissä), juureksia, yrttejä, kukkasia. Toiminta perustui pääosin asiakkaiden itsepoimintaan ja -keruuseen, mikä selitti vakituisen (9 hlö) työntekijämäärää. Tilalla oli hyvät opasteet, mistä mitäkin löytyi ja kasvien vieressä kg-hinnat. Tuotteita myydään ympäri vuoden heidän omassa 180 m2 :n myymälässä, ei muualla. Omien tuotteiden lisäksi valikoimissa oli myös muita paikallisia tuotteita. Yritys kuului ”Olkihattu-ketjuun, chapeau de paille, johon kuuluu 32 vastaavaa tilaa Ranskassa.

Ensimmäisen illan päätteeksi nautimme La Ferme de la Hoyssayen siipikarjatilan raaka-aineista valmistettuja tuotteita eri muodoissaan heidän Auberge de la Houssaye ravintolassa. Tilan omistaja tuli meille kertomaan yrityksestään, joka kasvattaa ankkoja, kalkkunoita ja helmikanoja, ja joka teurastaa ja jatkojalostaa ne itse.

Majoituimme pienessä keskiaikaisessa Honfleurin satamakaupungissa, josta lähtee mm. viimeinen Seine-joen ylittävä silta, Pont de Normandie pohjoispuolella sijaitsevaan Le Havren kaupunkiin.

Tiistai 24.10.

Kävimme perheomisteisessa Fromagerie E. Graindorgen juustovierailukeskuksessa, joka valmistaa alkuperämerkittyjä SAN-juustoja, kuten Camembert de Normandie, Livarot, Pont-l'Evêque ja Le Neufchâtel juustoja. Tila on perustettu jo 1910, nykyään se käyttää 120 normandialaisen tilan maitoa. Kaikki juustot valmistetaan paikallisen normandialaisen ”silmälasipäisen” lehmärodun maidosta. Vuonna 2004 rakennettu vierailukeskus oli sanan mukaisesti rakennettu vierailijoita varten, joita vierailee 65 000 hlö vuodessa. Kävijät ohjattiin pitkiä käytäviä pitkin aulasta nimisuojamerkittyjen juustojen esittelytauluihin, tilan toiminnan elokuvaesittelyyn, museoon juustonvalmistuksen välineistä, ikkunallisten tuotantotilojen läpi lopuksi suoraan tilan myymälään. Myymälän vieressä oli myös maistatustilat, jossa saimme maistaa juustoja paikallisen siiderin ja leivän kera.



Lounastimme pienen Hiéville kylän A La Grâce de Dieu - ravintolassa syöden runsaan kana-peruna-omena lounaan valkuaisvaahtojälkiruoalla.

Toinen maatilakohteemme oli tyypillinen normandialainen pieni maatila, La Ferme des Pâtis. Tilalla on 55 lehmää. Perhe jalostaa suurimman osan maidosta itse. Maidosta valmistetaan kermaa, tuorejuustoa, rahkaa, perinteistä kinuskiherkkua ”maitohilloa”, kinuskikarkkeja. Omenista tehtiin erityistä hilloketta, joka oli valmistettu yli 15 tuntia keitetystä omenamehusta, johon oli lisätty omenakuutioita, porkkanaa ja punajuurta. Saimme maistaa perinteistä uunipuuroa, jota oli myös pitkään haudutettu uunissa. Omistajat olivat ostaneet tilan vasta neljä vuotta sitten. He keskittyivät omaan tilamyyntiinsä ja lapsiperheisiin. He ovat mukana myös Bienvenue à La Ferme –verkostossa.

Normandian Calvados-alueeseen tutustuminen ei olisi mitään ilman omenaisia siidereitä ja calvadosta. Tutustuimme luomusiideritilaan, Ferme de la vallée au tanneur, joka sijaitsee Route du Cidre -siiderireitillä. Tila on tyypillinen normandialainen siideritila, joka valmistaa omenista monenlaisia palkittuja tuotteita, kuten siideriä, calvadosta, viinietikkaa. Omenapuita on 12 hehtaaria. Heillä on myös normandialaisrotua olevia lehmiä, joiden maito menee juustonvalmistukseen Fromagerie E. Graindorgen tilalle. Tilaa pitää pariskunta. Emäntä kertoi, että siideriomenia ei käytetä tuoreomenana. Omenat kerätään maasta koneella loka-marraskuussa. Mehu käy luonnollisesti omalla hiivallaan viileässä kesään saakka, jolloin rahtitislaaja tulee tilalle tislaamaan syntyneestä siideristä calvadosta. Paikallinen erikoisuus, suojatun alkuperänimityksen saanut Pommeau de Normandie valmistetaan omenamehusta ja nuoresta calvadoksesta sekoittamalla ja kypsyttämällä sitä tammitynnyrissä 4 vuotta.



Toinen siideritila Manoir d’Apreval Honfleurissa, oli hieman isompi työllistäen viisi henkilöä ja omena- ja päärynäpuita kasvoi 25 ha alueella. Tila sijaitsi kauniilla paikalla meren läheisyydessä. Vierailijoita varten oli valmistettu isot kuvataulut eri prosessivaiheista niihin liittyvien rakennusten seinillä. Siiderit valmistettiin perinteisellä menetelmällä käyttämällä mehua viileässä helmikuuhun saakka. Käymistä jatketaan vielä pulloissa pari kuukautta. Tilalla valmistettiin myös calvadosta, Pommeau de Normandieta, omenaviinietikkaa ja omenamehua.



Keskiviikko 25.10.

Aamupäivällä tutustuimme Honfleurin kaupunkiin, kävelimme Sainte-Catherinen kirkolle ja vierailimme luomutorilla. Tori oli runsas ja tuotteet olivat kauniisti esillä.



Saimme kattavan selvityksen Normandian elintarviketuotannosta Normandian alueellisen maatalouskeskuksen esittelemänä heidän toimipaikassaan Caen´issa. IRQUA-Normandie,  Chambre Régionale d'Agriculture de Normandie, toimii maatilojen ja kuluttajien yhteen tuojana sekä tuo esille paikallista ruokatuotantoa ja sen merkitystä luomallaan omalla paikallisuutta korostavalla merkillä ”Gourmandie”. Vuonna 2003 luotu järjestelmä takaa, että sekä raaka-aine että valmistus on tapahtunut Normandian alueella. Sen lisäksi tuotteet arvioidaan aistinvaraisesti ja niiltä vaaditaan tiettyjä laatuvaatimuksia mm. hygienian ja jäljitettävyyden osalta. On arvioitu, että 70% normandialaisista tunnistaa tämän merkin.

Normandian suurimmassa kaupungissa Caen´ssa on n. 100 000 asukasta. Söimme maittavan lounaan La Table des Matières –ravintolassa, joka sijaitsi Caen’in kirjastokeskuksessa.

Lounaan jälkeen vierailimme Normandian maihinnousuun osallistuneiden amerikkalaissotilaiden hautausmaahan Colleville-sur-Merissä Obama beach´ssa, joka on amerikkalaisten omistuksessa.



Päivän viimeisenä vierailukohteena saimme kokea perusteellisen esittelyn kalanjalostuksesta Le Saumonier Bayeux -yrityksessä. Yhden hengen työllistävä yritys savustaa perinteisellä tavalla käsityönä mm. lohta, joka tulee Ranskan rannikolta ja Skotlannista.


Torstai 26.10.

Kotiin lähdön aamuna vierailimme vielä maidonjalostukseen keskittyneellä maitotilalla The Ferme des Peupliers, jossa on valmistettu jugurtteja vuodesta 1960 lähtien. Tilalla on 180 lehmää, joiden maito käytetään jäähdytyksen ja pastöroinnin jälkeen sellaisenaan jalostukseen. Kysyntä on ollut kasvavaa, kunnes kilpailu kiristyi vuonna 2010. Kasvua ja laajentumista varten yrityksen oli investoitava suurempiin valmistustiloihin v. 2012. Tällä hetkellä tuotteita on 60 ja ne menevät Pariisin ja Rouenin alueelle. Maatilalla ja jalostuksessa työskentelee 45 hlö. Kolme vuotta sitten rakennettiin vierailijoille vastaanottotilat, jonka yhteydessä toimii myös oma myymälä. Tilan erikoistuote on lasipurkkiin pakattu jugurtti.



Matkan vastuullisena järjestäjänä toimi SMT Oy. Yhteyshenkilönä ja matkanjohtajana toimi Sanna Lento Hämeen ammattikorkeakoulusta ja oppaana ja tulkkina matkaopas Helena Koskenranta-Boncoeur.


Kirjoittajana ja kuvaajana Sanna Lento