ILMASE – Ilmastonmuutos ja maaseutu – hankkeen loppuseminaari Hämeenlinnassa 10.3.2014

ILMASE – Ilmastonmuutos ja maaseutu – hankkeenloppuseminaari Hämeenlinnassa 10.3.2014.

Seminaaripäivä oli tiivispaketti informaatiota ja hyvää keskustelua. 

Ensimmäisestä alustuksesta vastasi maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen, joka sai yleisön heti mukaansa sekä aktiivisesti esittämään kysymyksiä sekä kommentteja tulevasta ohjelmakaudesta. Tämän jälkeen maanviljelijä Markus Eerola Hyvinkäältä pohti miten ilmastokysymyksillä on merkitystä viljelijöiden arkeen.  Hänen viisi teesiään olivat että maan hyvä rakenne auttaa sopeutumaan muutoksiin, kasvinjalostus on tulevaisuudessa avain asemassa, tutkimuksen ja neuvonnan yhteistyötä tulee lisätä, pyritään avoimeen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja lopuksi hän toivoi vielä maanviljelijöitä toimimaan enemmän yhtenä kenttänä.

Liisa Pietolan MTK:sta aiheena oli Ilmastoviisas maatalous ja MTK. Pietola peräänkuulutti järkevyyttä päästöjen laskentaan ja ylipäätään päästölaskennnan kehittämistä. Maatalous on sektori, jonka päästöjä ei voida juurikaan vähentää sillä laskentakaavalla mikä nyt on vallalla. On tärkeää luoda kannustava ilmapiiri olla ilmastoviisas: tätä ei tehdä luomalla mahdottomia päästötavoitteita – Suomessa on vettä myös tulevaisuudessa, mutta on huolehdittava tulvasuojelusta, peruskuivatuksesta ja viljelyvarmuudesta. Myös teknologia sallii vähennetyn maanmuokkauksen. Pietola kiteyttää, että hyvä sato on hiilinielu. Tätä ei kuitenkaan oteta huomioon tämän hetkisessä päästölaskennassa. Kestävä tehostaminen on osa ilmastoviisasta maataloutta hän kiteytti.

Ohjelmasta poiketen MMM:n Marja-Liisa Tapio-Biström antoi vastineen MTK:n Pietolalle, siitä, mitä MMM ajattelee ilmastonmuutoksesta sekä uudesta ohjelmakaudesta, mihin uusi ohjelmakausi pyrkii ilmastokysymysten osalta. Tapio-Biström lupasi kuivaa esitystä uudesta ohjelmakaudesta alkusanoissaan, mutta joskus kuivakin on mielenkiintoista kun taas avattiin hieman uuden ohjelmakauden ”mysteeriverhoa”. Yhteenvedoksi Tapio-Biström mainitsi että uudella ohjelmakaudella ympäristö ja ilmastonmuutoksen läpileikkaavus tulisivat painottumaan enemmän, vastuu ympäristön hoidosta tulisi olla muussakin kuin ympäristökorvauksessa. Ympäristötukea on hallitusohjelmassa ajateltu kohdennettavan alueellisesti ja tilatasolla kaikkein kuormittavimmille alueille ja lohkoille. Alueellista kohdentamista olisivat mm. ravinteiden tasapainoinen käyttö, ympäristöhoitonurmet sekä peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys.

Työpajojen antia esittelivät hankevastaavat Riitta Savikko sekä Sari Himanen MTT:ltä. Hanke oli koko Suomen kattava ja työpajoja järjestettiin yhteensä 12, kahdellatoista paikkakunnalla Rovaniemeltä Hyvinkäälle ja Seinäjoelta Nurmekseen. Työpajojen lisäksi hankkeesta valmistui ilmastonmuutos-aiheisia tietokortteja otsikoilla esimerkiksi kohti kestävämpää kotieläintuotantoa, maanviljelijän varautuminen ilmastonmuutokseen, maatilan aurinkosähkö jne. 

Savikon ja Himasen puheenvuoron jälkeen nuorten visioita maatalouden tulevaisuudesta esittelivät HAMK Mustialan agrologiopiskelijat Nikas Maisi ja Oskari Virtanen,  poikien visioista paistoi usko maatalouden jatkumiseen ja pysyvyyteen höystettynä ehkä hienoisella naiiviudella. Tässä tilanteessa naiivius ja usko on vain hyvästä, se on yksi voima jolla asioita saadaan muuttumaan, kun uskalletaan lähteä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Yleisö selkeästi huomasi tämän ja nuoret saivat erinomaista palautetta yleisöltä, ylipäätään vahvistusta siihen, että nuorissa todella on maaseudun tulevaisuus.  Olihan yleisössä myös niitä, jotka halusivat ampua alas lähes jokaisen Maisin ja Virtasen vision, sillä että mikään niistä ei tule onnistumaan - mutta jos jokainen nuori maaseutuyrittäjänalku ottaisi näistä negatiivissävytteisistä neuvoista vaarin ja muuttaisi kaupunkiin kerrostaloyksiöön, olisi maaseutu vieläkin tyhjempi jo nyt - unelmat ovat inspiraation ja innovaation lähde.

Olga Temosen loppuyhteenveto oli innostava ja monin kohdin osuva. Temonen kuvaili itseään harraste-wannabe-maanviljelijäksi, mutta oli hauska huomata, kun kyseessä on kuitenkin julkisuuden henkilö, miten erinäisiin asioihin yleisö pyysi häntä ottamaan kantaa ns. asiantuntijan ominaisuudessa. Temonen hoiti molemmat roolinsa hyvin ja totesi olevansa samalla myös se taho, joka puhuu asiakkaan ominaisuudessa toisille asiakkaille lähiruoan ja ylipäätään suomalaisen ruoan ja ruoantuotannon tärkeydestä ja laadusta. Tästäkin aiheesta yleisö pyysi Temosta viemään hyvää sanomaa eteenpäin entistäkin voimakkaammin.

Tilaisuus oli kaikin puolin sekä informatiivinen että kiinnostava. Yleisö oli kiitettävästi mukana ja päivästä jäi positiivinen vaikutelma.

kuva: Riitta Savikko/MTT:n arkisto / ILMASE

-Sanna-

Muutoksen tuulet puhaltelevat blogissa

Huomisen osaajat -blogi on vaihtanut nimensä Kasvua Hämeessä -blogiksi ja samalla osoitekin on muuttunut kasvuahameessa.blogspot.fi
Kaikki  Kasvua Hämeessä -teemaohjelmassa mukana olevat kirjoittavat tähän omia näkemyksiään ja kokemuksiaan ruokaketjun eri vaiheista.
Tervetuloa mukaan
Päivi Rönni Kasvua Hämeessä -teemaohjelma
Riikka Perälä Huomisen hämäläinen maatila
Sari Jussila Huomisen hämäläinen maatila (maito)
Saara Nikkari Huomisen hämäläinen maatila (kasvi) 
Päivi Rekola Huomisen hämäläinen maatila (liha)
Sanna Lento Huomisen hämäläinen ruoka ja juoma
Merja Pethman Tietoverkko

Hanketoimijat opintomatkalla Kainuussa syksyllä 2013

Maataloustieteen päivät 8.-9.1.2014

Maataloustieteen päivät oli vaikuttava tapahtuma ensikertalaiselle. 

Aloituskahveja seurasi ensin professori Johanna Mäkelän aloituspuheenvuoro aiheena ”Me kehittäjät: Suomi, suomalaisuus ja ruokaketju”  joka sopivasti alusti paneelikeskustelua jossa mukana olivat mm. S-ryhmän päivittäistavarakaupan valikoimajohtaja, huippukokki Hans Välimäki, prof. Johanna Mäkelä, Bosgårdin isäntä Aarne Schildt sekä Saarioisten kehitys ja laatupäällikkö.

Paneelikeskustelu oli mielenkiintoinen ja etenkin Välimäen ansiosta ajatuksia herättävä, valitettavasti kaupan edustajat ottivat monissa asioissa myötäilijän sekä miellyttäjän roolin. Puhuttaessa lähiruoasta tai ylipäätään suomalaisesta ruoasta, meillä on jonkinlainen sisäänrakennettu omantyönväheksymisgeneraattori, minkä ansiosta emme osaa arvostaa sitä missä me suomalaiset olemme hyviä. Kysyttäessä Hans Välimäeltä mitä Suomen kannattaisi viedä ulkomaille tai ”brändätä” omakseen, esiin nousivat kaksi laadukasta, hyvän makuista suomalaista klassikkoa. Voi ja uudet perunat, yhdessä ja erikseen. Välimäen mukaan kokit maailmalla olisivat enemmän kuin onnellisia saadessaan laadukasta suomalaista voita, koska voin laadussa on ongelmia eri puolilla maailmaa.

Jos viennille ylipäätään on tarvetta, ostaisiko englantilainen yläluokka ennemmin tanskalaista Lurpak-voita vai suomalaisen Valion voita? Ehkä kyse on ennemmin brändäyksestä kuin laadusta, perustettiinhan Valio nimenomaan Voivienti-osuusliike Valio r.l. nimen alla 1905 viemään voita esimerkiksi Englantiin. Ylipäätään suomalaiselle voin viennille on ollut kysyntää jo keskiajalla kun suomalaista voita vietiin niin Tukholmaan kuin myös aina Hansakaupunki Lyypekkiin asti.

Myös lähiruoan problematiikkaan mietittiin. Mitä on lähiruoka? Miten se pitäisi määritellä? Totuus on, että terminä lähiruoka pitäisi määritellä, sillä monelle kuluttajalle luomu ja lähiruoka ovat lähes synonyymejä, vaikka asia ei näin ole. Lähiruoalle pitäisi saada oma pitävä määritelmänsä mikä kuvaisi sitä tarkasti.

Paneelikeskustelun jälkeen oli vuorossa lounas sekä iltapäivän ohjelma jossa valittavana oli aihekokonaisuuksina ruokamarkkinoiden toimivuus ja läpinäkyvyys sekä talous ja ympäristö.Molemmissa oli mielenkiintoisia esityksiä, joten seilasin molempien aihekokonaisuuksien välillä.

Tämän jälkeen seurasi posterinäyttely, jossa esillä oli alan uusimpia tutkimuksia. Tekijät olivat myös paikalla kertomassa lisää aiheista. Posterinäyttelyssä oli ilahduttavan monta hevosiin liittyvää tutkimusta. Hevostalous ja hevoslaitumet oli oma kuuden posterin kokonaisuutensa ja hevosenlannan hyötykäytöstäkin oli yhtälailla kuusi erilaista tutkimusta. Yksi hevosalan postereista oli MTT:n InnoHorse nettityökalu joka on kehitetty hevosyrityksen toiminnan ja palveluiden kehittämiseen. InnoEquine on MTT:n EU-rahoitteinen hanke jossa tämä InnoHorse nettityökalu on kehitetty

InnoHorse -posteri

Muista mielenkiintoisista postereista mainittakoon  Farm Education – Maatila luokkahuoneena. Pia Smeds MTT:ltä on tutkinut maatiloja opetusympäristöinä ja tullut tulokseen, että ne soveltuvat siihen erinomaisesti. Omakohtaisesti koin oppilaiden oppimisen riemua harjoittelutilallani Saksassa, jossa emäntä järjesti koulujen maatilapäiviä. Pääsin itsekin opetustehtäviin, ja vaikka opettaja puhui saksaa murtaen (tai juuri siksi) oppilaiden kiinnostus ja innostus oli käsin kosketeltava.

Myös teknisellä saralla oli kiinnostavia tutkimuksia. MTT:n Timo Pitkänen, Esa Mäntysaari ja Martin Lidauer ovat tutkineet Robottilypsyn vaikutuksia jalostusarvostelussa käytettyihin malleihin. Robottitiloilla mittalypsy otetaan ns. summamaidosta, eli seitsemän päivän tuotoksen keskiarvosta. Maitonäyte otetaan satunnaisesta näytteestä tämän seitsemän päivän aikana. Maitomäärän arvioinnissa summamaitotulos on tarkempi kuin tavanomaisen menetelmän mittalypsytulos joka lasketaan yhdistämällä aamu- ja iltamaidon määrät. Maitonäyte otetaan joko aamu- tai iltalypsyllä. MTT:n tutkijat havainnoivat, että maitomäärän sekä valkuaispitoisuuden määritys on tarkempaa, mutta rasvapitoisuuden määritys on epätarkkaa, sillä lypsyvälin pituus vaikuttaa maitorasvaan. Tutkimuksessa todettiin, että pienillä muutoksilla nykyistä laskentamallia voitaisiin parantaa huomioimalla mittausvirherakenne lypsyjärjestelmäkohtaisesti. 

TORSTAI 9.1.2014

Aamu alkoi suoraan esitelmillä, Itse otin osaa aihekokonaisuuteen Näkökulmia säilörehun korjuuajan optimointiin jossa Valion laboratoriosta Laura Nyholm oli kertomassa nurmisäilörehujen laadusta Suomessa, Timo Sipiläinen otti talousnäkökulman eri korjuumenetelmien välillä ja Auvo Sairanen MTT:ltä puhui Nurmisäilörehun korjuuajan merkityksestä ruokinnansuunnitelussa. Torstain esitykset olivat kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoisia ja valintoja piti tehdä paljon. Monia mielenkiintoisia esityksiä meni päällekkäin.

Itse valitsin kahvin jälkeen Osuustoiminta tuottajien markkinavoimana, josta kuuntelin kaksi alustusta. Toisessa keskusteltiin mahdollisuudesta saada Osuustoiminnalla korkeampaa tuottajahintaa ja toisessa pohdittiin kansainvälistymisen vaikutuksia tuottajaosuuskuntien toimintaympäristöön. Ensimmäisen alustuksen piti Perttu Pyykönen PTT:ltä ja toisen Petri Ollila Helsingin yliopistosta. Etenkin toinen alustus oli erityisen mielenkiintoinen – miten käy osuuskunnille niiden kansainvälistyessä, onko kaikilla tuottajilla samat oikeudet? Tämän lisäksi pohdittiin myös osuuspääoman koron problematiikkaa sekä jälkitiliä.

Ennen lounasta kuuntelin vielä muutaman alustuksen elintarvikealan ja kuluttajan sekä tuottajan suhteesta ja viimeinen esitys ennen lounasta oli Benchmarking pienryhmätoiminnassa – kokemusten jako kannustaa maatiloja muutokseen, esittelijänä Anu Ellä ProAgriasta. Ellä puhui pienryhmätoiminnan käynnistämästä muutoksesta maatiloilla kun tilalliset kokoontuvat pienryhmissä pohtimaan omia toimintojaan ja kehittämään niitä. Verkostoitumisen tärkeys on vain korostunut estään maatiloilla ja pienryhmätoiminnassa verkostoituminen on tehty helpoksi.

Lounaan jälkeen oli vuorossa maatalouspolitiikkaa, käsiteltiin maitokiintiöiden poistumista ja uuden ohjelmakauden vaikutuksia Suomen maatalouspolitiikkaan. Iltapäivän viimeisten alustusten valinta oli vaikea. Biokaasuaiheet kiinnostivat, mutta myös työhyvinvointiin liittyen oli mielenkiintoisia alustuksia, joten valitsin tämän kokonaisuuden. Marja Kallioniemi MTT:ltä puhui aiheesta Työhyvinvointi maatiloilla: stressi, työturvallisuus eläinten hoitotyössä ja naisten työolosuhteet maidontuotantotiloilla, hänen väitöksensä samasta aiheesta oli hyväksytty viime syksynä ja siitä on ollut juttua syyskuussa tässä blogissa. Eläinten hoitotyössä korostuu se, että stressiä on periaatteessa vähemmän kuin muilla vertailualoilla mutta työtä on enemmän ja työolosuhteisiin ja työturvallisuuteen vaikuttavat suuressa määrin taito lukea ja käsitellä eläimiä.

Työtehoseuran Janne Karttusen  aiheena oli Työmäärän hallinta, työhyvinvointi ja maatalousyrityksen menestyminen, josta on tulossa myös väitöskirja. Työmäärän hallinnalla on suuri vaikutus maatalousyrityksen menestykseen, koska kaikissa tilanteissa suuri ei tarkoita yhtä kuin parempi menestys. Jos työmääräänsä ei pysty hallitsemaan, maatalousyrityksen menestymismahdollisuudet voivat laskea hurjasti.

Karttusen ajatuksiin päättyivät ensimmäiset maataloustieteen päivät minun osaltani, edessä oli kotimatka. Kotona olikin vaikea nollata ajatuksia päivien annista, sillä niin monta tiedonjyvää oli tullut kahden päivän aikana, että niiden prosessointi vie aikaa.

-Sanna-